Ja lisää unohduksia. Launtaina 26.2. kävin Galleri Sinnessä katsomassa Karina-Sirkku Kurzin (s. 1979) näyttelyä Could Should Will (25.2.–13.3.). Kyllä taiteilija kysyy ihan hyviä kysymyksiä (siis tiedotteessa), mutta ei hän oikein niihin vastaa (siis kuvillaan). Tai ainakaan minä en löydä niihin mieltä, enkä katsojana mitään erityistä kokemusta. Enkä kuitenkaan ole ihan perussuomalainen.
Näin hän kysyy:
"Kipu ja halu ovat elämän perustuntemuksia. Halu on liikahdus, joka pitää minut elossa ja kipu muistuttaa minua rajoittuneisuudestani.
Missä menevät kehoni rajat? Mistä ne alkavat ja mihin ne loppuvat?"
Näin hän kuvaa:
On minulla sellainen aavistus, että hän on tosissaan, mutta en saa mitään otetta. Nostan kädet pystyyn. Joskus vain joutuu tekemään niin. (Kuvat ovat kyllä tavallaan aika hienoja.)
Näinkin hän kysyy: "Miten havaitsen olevani tässä tai jossain? Miten aistit ja ymmärrykseni pitävät minut kosketuksessa ympäröivään maailmaan? Onko näkemäni varmasti olemassa?"
Haluan ulos galleriasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti