Ben Bogart (s. ?), Tietokoneella luotu kollaasikuva sarjasta Itseohjautuvia maisemia, 2010.
Sama ponnettomuus on muuten tullut nähdyksi vähän ajan kuluessa suomalaisessakin valokuvassa: esimerkiksi Gun Holmströmin (s. ?) näyttelyssä ja Pekka Niittyvirran (s. 1974) näyttelyssä. Holmströn jäi kuivakkaaksi ja Niittyvirran monokromaattiset kuvat herättivät minussa aivan omituisen ja myös täysin asiattoman raivon, jota pyydän anteeksi, jos taiteilija sattuu näitä rivejä lukemaan.
Minulla on sellainen tunne, että erilaiset algoritmiset ratkaisut saattavat olla teoriassa tai sitten leikkinä ihan hyviä, mutta käytännössä ne eivät näytä tuottavan kovinkaan kiinnostavia taideteoksia, jotka pärjäisivät visuaalisesti omillaan. Tulee vähän samanlainen tunne kuin tietokonegrafiikan kanssa, josta tuli tavattoman nopeasti niin ylettömän last season ja jota ei kukaan viitsi kovinkaan vakavissaan enää sen paremmin tehdä kuin katsoakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti