Lauantai-aamuna kirjoittamani kritiikki Filosofin valinta-näyttelystä julkaistiin Kauppalehdessä 12.4.2010 otsikolla "Mistä ja miten filosofi tykkää?". Mukana oli myös pieni kainalojuttu "Museon synty on aina yksityisessä", jossa kerroin parista tulevasta yksityislahjoituksesta taidemuseoihin. Tämän tein lehden pyynnöstä, joka olikin varsin asiallinen idea. Otin ja soitin sitten ystävälleni Vexi Salmelle, jonka hienoa – joskin myös varsin maanista – taiteenkeräilyä olen seurannut kiinnostuksella toistakymentä vuotta. Tässä parivaljakko:
Mistä ja miten filosofi tykkää?
Kun filosofi tunnetaan analyytikkona, joka on harrastanut muun muassa peliteoreettista semantiikkaa, on kiinnostava nähdä sitä kuvataidetta, jota hän on seinilleen hankkinut. Miten filosofisesta logiikasta kirjoittava mies osoittaa tykkäämisensä?
Keravan taidemuseossa on tilaisuus tutustua Suomen yhden kansainvälisimmän tiedemiehen taidemakuun. Bostonin yliopiston filosofian professori Jaakko Hintikka (s. 1929) on nimittäin lahjoittanut taidekokoelmansa museolle. Hintikka syntyi Korsossa ja valmistui ylioppilaaksi Keravan yhteiskoulusta.
Hintikka valittiin Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian professoriksi vuonna 1954, mutta sittemmin ura vei Stanfordin yliopistoon ja sieltä Bostonin yliopistoon, jossa hän on toiminut professorina viimeiset kaksikymmentä vuotta.
Hintikan lämmin suhde kuvataiteeseen ei ole mikään yllätys. Muistan kuinka nuorena opiskelijana tentin tuoreeltaan hänen kirjansa Kieli ja mieli (Otava 1982), jossa käsiteltiin muun muassa merkityksen teorioita – esimerkkejä tuli jo tuolloin kuvataiteesta. Jos on niin kuin Hintikan mukaan on, että juuri kielipelit luovat kielen ja maailman välille semanttiset suhteet ja representationaaliset kytkennät, ollaan taiteen kanssa tavallaan itse asian ytimessä.
Kokoelma ei ole mikään iso ja tietoisesti kokoelmaksi kerätty monumentti vaan taidetta harrastavan filosofin kotikokoelma. Siitä on esilläkin vain pieni otos, joten mistään spektaakkelista ei ole kyse.
Museo on kuitenkin rakentanut komean kontekstin teoksille esittäessään kokoelmanäyttelynä valikoiman taidetta, joka vie Hintikan mukana pohtimaan taiteen ja filosofian kytkentöjä. Mukana on muun muassa Hintikan ikätoveri Lauri Ahlgrén, joka aikoinaan tavoitteli ”synteesiä luonnon havainnoinnin ja teknologisen maailman välillä” tai taiteen ja teknologian suhteita tutkineet Dimensio-ryhmäläiset, muun muassa Esa Laurema ja Antti Maasalo. Hintikan omia suosikkeja, jonka tuotantoa hänen kokoelmissaan on runsaamminkin on aina ollut Reino Hietanen, joka tuotannon ääressä katsoja joutuu aina miettimään merkin, jäljen ja kuvan suhdetta – siis varsin hintikkalaisia teemoja.
Taiteesta on nykyään tapana puhua varsin filosofisesti. Toisinaan koko kuviossa on vähän päälle liimatun tuntu. Tässä näyttelyssä mennään ihan asiaan – vaikkakaan ei suurin elein.
Reino Hietanen, Taivutus, 1977.
Museon synty on aina yksityisessä
Keravan taidemuseon Jaakko Hintikalta saama lahjoituskokoelma ei ole taidehistoriallisesti vavahduttava, vaikka se omalta osaltaan ja varsin sympaattisesti vahvistaakin museon kokoelmia.
Suurin osa taidemuseoistamme on kuitenkin syntynyt yksityisen kokoelman kautta – tai ainakin saanut sellaisen avulla merkittävämmän aseman. Historiassa voidaan mennä taidekauppias Leonard Bäcksbackan (1892–1963) kokoelmiin ja Helsingin kaupungin taidemuseoon.
Museoiden elämä lahjoituskokoelmien varassa jatkuu edelleenkin. Ei ole pitkä aikaa siitä, kun EMMA – Espoon modernin taiteen museo sai vastaanottaa huomiinsa Saastamoisen teollisuussuvun jättikokoelmat.
Ja elää niitä jättejä edelleenkin. Kaksi todella merkittävää nykytaiteen yksityiskokoelmaa, hammaslääkäri Lars Swanljungin ja sanoittaja Vexi Salmen kokoelmat, ovat juuri löytämässä tulevat paikkansa: Swanljung Vaasasta ja Salmi Hämeenlinnasta. Molemmat menevät lapsuudenkaupunkeihin. Se on tietenkin perussyy, mutta ainakin Salmella on muitakin syitä.
– Hämeenlinnaan on muualta Suomesta hyvät yhteydet. Siellä on myös jo olemassa erittäin merkittävät kokoelmat, joten taiteeni pääsee hyvään seuraan, totesi Salmi, joka on myös joskus todennut, että kansa hänet elätti ja nyt hän pääsee näin maksamaan kansalle takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti