Julkaistua 3: Täsmällisesti ja rennosti

Olen alkuvuoden ajan pitänyt Galleria Ortonin avaijaispuheet, kun gallerian kuraattori, taidemaalari Petr Rehor (s. 1949) on ollut työskentelemässä sveitsiläisessä residenssissä. Samalla olen tehnyt kustakin taiteilijasta lyhyen esittelyn Galleria Ortonin verkkosivuille näyttelyn ajaksi. Ohessa tänä aamuna kirjoittamani Blomstedt, jossa tietenkin lainasin vähän omaa puhettanikin: 
 

Täsmällisesti ja rennosti

Taidemaalari Juhana Blomstedt (s. 1937) on 1960-luvun alusta lähtien ollut kansainvälisimpiä – ja myös pariisilaisimpia – taidemaalareitamme.

Blomstedt työstää usein konstruktivistisiksi kutsuttuja abstrakteja teemojaan sarjallisesti, ja hän saattaakin palata vanhojen elementtien pariin vielä vuosikymmenienkin jälkeen. Näin on myös nyt Galleria Ortonissa esillä olevan näyttelyn laita. Vaikka tämä serigrafioista koostuva näyttely onkin väistämättä melko pieni, voisi sen itse asiassa katsoa kuitenkin muodostavan varsin tiiviin ja harkitun retrospektiivin Blomstedtin keskeiseen kuvamaailmaan.

Blomstedtin tapa lähestyä kuvien maailmaa – tai siis ylipäänsä lopulta koko maailmaa ja sen rakennetta – on melko häkellyttävä, sillä hän tuntuu saavan niin pieneen ja niin vähäeleiseen kuitenkin niin huimaavan paljon. Taidekriitikko Timo Valjakka on osuvasti todennut, että 1970-luvulla Blomstedtin tuotannossa ”alkoi visuaalisuuden rinnalla vähitellen näkyä hänen määrätietoinen tunkeutumisensa kohti eurooppalaisen ja myöhemmin koko länsimaisen ajattelun, inhimillisen kokemuksen ja kommunikaation alkulähteitä”.

Abstraktin ja konstruktivistisen maalarin oletetaan helposti olevan jotenkin erityisen kova ja viileän analyyttinen. Kuinka toisenlainen totuus usein onkaan! Onkohan itse Blomstedtkaan tietoinen siitä, kuinka paljon runoutta hänen teoksissaan on?

Tuotannollaan Blomstedt tavallaan osoittaa vääräksi yhdysvaltalaisen taidemaalari Barnett Newmanin (1905–1970) usein siteeratun ajatuksen, jonka mukaan ”estetiikka on taitelijalle samaa kuin ornitologia linnuille”. Kyllä runoilijan on syytä tuntea runousoppinsa. Blomstedtin työt ovatkin usein kuin täsmällisellä mutta rennolla otteella kirjoitettua runoutta – mutta niihin liittyy samalla aina tietoisuus tekemisen prosessista.

Täsmällisyys tulee siitä, että runousoppi – sillä kyllä kuvien maailmassakin sellainen on – on hallussa ja rentous taas siitä loputtomien toistojen tuottamasta varmuudesta, josta esimerkiksi monet piirtäjät ovat tunnettuja. Mutta sitä katsojan ei tarvitse edes aavistella. Hänen tehtävänsä on vain uppoutua.