Torstain 15.4. näyttelykierros loppui sitten onneksi joskus, mutta vasta sen jälkeen, kun uudet kenkäni olivat hangannut vasempaan jalkaani rakot ja ne vielä puhki. Viimeinen kohde oli Antti Linnovaaran (s. 1960) näyttely (8.4.–2.5.) Galleria Uusitalossa.
Linnovaara on aina ollut mielestäni kelpo maalari, mutta en koskaan ole oikein – niin sanotusti "henkilökohtaisesti" – hänen töistään innostunut. Niin kävi nytkin. Näyttelykokonaisuus oli hajanainen, jotkut duunit olivat jopa vaikuttavia, mutta joissain kerroksellisen syvyyden luominen oli mielestäni toteutettu jotensakin suttuisen tunkkaisella päällemaalaamisella. Sitten tapahtui jotain tosi outoa. Päätin itsekseni, että en minä jaksa näitä sen enmpää katsoa, ja lähdin aika nopeasti ja vähän tympääntyneenäkin pois. Olin jo ulkona, kun joku sai minut kuitenkin pysähtymään ja miettimään. Se oli päähän jäänyt kuva isosta punaisesta akrylimaalauksesta Caravaggion tie. Enköhän sitten ottanut ja palannut galleriaan katsomaan sitä uudestaan. Kyllä se vain oli aika hieno. Katsoin näyttelyn uudestaan, mutta nyt ohitin ne duunit, jotka minua olivat ärsyttäneet. Fiilis oli heti paljon parempi. Oli myös hauska pohdiskella sitä, miten erilaisella tavalla Linnovaara suhtautuu omaan Caravaggiooonsa kuin samaan aikaan toisaalla Antero Kahila.
Sitten oli vielä joidenkin mielestä varmaan hauska, joidenkin modernistishenkisempien mielestä ehkä markkinahumuisen tympeä idea laittaa yksi duuneista Helsingin Sanomien kuukausiliitteen kanssa tehtynä diilinä huutonetin kautta myytäväksi – osin hyväntekeväisyyteen. Yllä oleva pieni Caravaggio-teemainen-maalaus oli nyt sitten sellainen. Homma menee niin, että maalaus esitellään kuukausiliitteessä (tässä EMMA:n johtajan Markku Valkosen esittelyteksti) ja sitten teos on normaalisti huutokaupassa. Puolet tuotosta menee taiteilijalle, puolet Kirkon ulkomaanavun Naisten pankille. Tätä kirjoitettaessa hinta oli noussut jo 3 300 euroon, joten kaipa homma sitten toimii.
Kai minun on kuitenkin tunnustettava, että minun fasistinen puhtauskäsitykseni ei pidä siitä, että näyttelyssä on maalauksen vieressä huolimattomasti seinään lätkäisty lehtileike.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti