Andreas Trossek (toim.): Kristina Norman – After-War. Center for Contempoary Art 2009. [Tekstit: Kristina Norman, Marco Laimre, Andre Kurg, Alexander Astrov, Airi Triisberg]
Harvoin käy niin, että taideprojekti saa ymmärtämän jotain yhteiskunnallista asiaa paremmin kuin se eri lähteistä koottava tieto, jota satunnaisesti ja joskus ihan tarkoituksellakin tulee haalineeksi eri lähteistä. Yhteiskunnallisen taiteen tehtävä on ehkä pikemminkin usein vähän erilaisia kiintopiisteitä ajattelulle ja ehkä herättää uusia tulokulmia asiaan.
Minäkin luulin, että olin jo aika hyvin – siis ikään kuin maalikkolle riittävästi – perillä kaikesta sitä, mikä liittyi Tallinnan ns. Pronssisoturi-veistokseen ja sen siirtämisen tuottamaan kiistaan. Vaan huomasinpa olevani väärässä, kun tartuin tähän kirjaan, joka julkaistiin viime vuonna Venetsian biennaalisssa Viroa edustaneen Kristina Normanin (s. 1979) Pronssisoturiin liittyvän näyttelyprojektiin, joka nyt Tallinnassa käydessäni oli esillä myös Tallinnan taidehallissa. Normanhan muun muassa valmisti polyesteristä kullatun pronssisoturin ja kuljetti sen Pronssisoturin vanhalle paikalle dokumentoiden tapahtuman videolle.
Näyttelyn tueksi tehty 100-sivuinen kirja oli taiteilijan glorifioinnin sijaan kohdistettu suoraan Normanin aiheeseen, Pronssisoturiin. Kirja on aidosti taustoittavaa ja kontekstualisoivaa tekstiä – sekä Normanin osuavia piirroskuvia. Normanin oma teksti erittelee projektin taustat hienosti, ja mukana olevat neljä muuta artikkelia avaavat patsaskiistan eri puolia filosofisesti, kulttuurihistoriallisesti ja sosiologisesti – ja ennen kaikkea rohkeasti, sillä nykyisessä yltiönationalistisessa Virossa tuskin on helppoa tehdä asioita, jotka voidaan tulkita epävirolaisiksi tai virovastaisiksi. Tausta-aineisto lähtee Antiikin Kreikasta ja päätyy Viron nykypolitiikkaan sekä välillä Marxin ryysykyhälistö-käsitteen (Lumpenproletariat) soveltamisesta tilanteeseen.
Hieno projekti, joka omalta osaltaan auttaa taatusti ymmärtämään Viron "virolaisten" ja venäjää puhuvien väestönosien suhteen problematiikkaa. Ja mainittakoon, että kirjaa saa ostaa Tallinnan taidehallista halvemmalla (EEK 60,00) kuin oluttuopin Raatihuoneen torilta. Elämä on valintoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti