En ole toistaiseksi kokenut elämässäni sen pahempaa asiaa kuin ystävän kuolema. Näin taas tapahtui, kun Kaarle Ervasti kuoli. Lähti ystävä, kollega ja auttaja. Toisinaan puhutaan lempeistä ja viisaista ihmisistä, mutta ei heitä todellisuudessa paljon ole. Kaarle oli yksi heistä. Hän oli myös rautainen ammattilainen, ja esimerkiksi parintuhannen niteen taideteoreettisesta kirjastostani varmaan puolet on häneltä kotoisin. Kirjoilla voi ehkää rakentaa itseään, mutta ystäviä ei voi keräillä. Tätä juttua (Helsingin Sanomat 28.4.) kirjoittaessani itkin:
Vanhojen kirjojen vankkumaton tietopankki
Antikvaarinen kirjakauppias Kaarle Ervasti kuoli 61-vuotiaana kotonaan Helsingissä 21.4.2010 Alzheimerin taudista johtuneeseen sairauskohtaukseen. Hän oli syntynyt Helsingissä 6.11.1948. Ervasiin piti ryhtyä psykologiksi, ja hän ehti jo toimiakin assistenttina Helsingin yliopiston psykologian laitoksella. Kirjaharrastus muuttui kuitenkin ammatiksi, kun Ervasti keväällä 1976 avasi Helsingin Torkkelinkatu 4:ssä antikvaarisen kirjakaupan. Kaikkineen 33 vuotta toimineesta antikvariaatista kehittyi hiljalleen alansa legenda.
Ervastin asiakaskunta oli heterogeenistä: asiakkaina oli niin kulmien kundeja, läheisen Helsingin kuvataidelukion oppilaita, yliopistojen professoreita kuin vakavampia kirjanharrastajia ympäri Helsinkiä ja lopulta ympäri Suomea.
Vaikka Ervasti ei yllättäen itseään kovin sosiaalisena henkilönä pitänytkään, tarjosi hänen liikkeensä ja hänen aina lämmin ja intensiivinen läsnäolonsa puitteet kohtaamispaikalle, jossa monenlaiset ihmiset saattoivat vaihtaa ajatuksiaan kirjallisuudesta – esimerkiksi lauantaisin sinne alkoi kokoontua oikein lauantaiseura.
Yksi Ervastin erikoisaloista oli scifi. Hän julkaisikin vuonna 1982 suomen kielellä julkaistun tieteis-, utopia- ja fantasiakirjallisuuden bibliografian nimellä Aikataika – Fantastica Fennica 1867–1981. Lisäksi hän oli perustamassa lyhytikäisestä laatukustantamo Nostromoa vuonna 1990.
Antikvariaatti oli kuitenkin kaikki kaikessa. Ervasti kasvatti koko ajan uusia lukijasukupolvia, joiden kehittymistä hän ehti ilokseen myös seurata. Hän oli rakentamassa useita eri alojen merkittäviä kokoelmia. Yleisölle näkymättömäksi jäi se työ, jota hän teki kollegoiden parissa. Hän oli antikvaarisen alan vankkumaton tietopankki, joka myös auliisti jakoi tietämystään. Nykyään toimii useampikin antikvaarinen kirjakauppias, jota Ervasti on avustanut ensiaskelten otossa.
Ervastin jäädessä eläkkeelle vuonna 2009, hän sai Kirjakauppaliiton ja Suomen kustannusyhdistyksen myöntämän Vuoden kirjateko -tunnustuksen.
”Kirjoilla ihminen rakentaa kokoelman lisäksi itseään”, totesi Ervasti eräässä haastattelussa.
Ervastin asiakaskunta oli heterogeenistä: asiakkaina oli niin kulmien kundeja, läheisen Helsingin kuvataidelukion oppilaita, yliopistojen professoreita kuin vakavampia kirjanharrastajia ympäri Helsinkiä ja lopulta ympäri Suomea.
Vaikka Ervasti ei yllättäen itseään kovin sosiaalisena henkilönä pitänytkään, tarjosi hänen liikkeensä ja hänen aina lämmin ja intensiivinen läsnäolonsa puitteet kohtaamispaikalle, jossa monenlaiset ihmiset saattoivat vaihtaa ajatuksiaan kirjallisuudesta – esimerkiksi lauantaisin sinne alkoi kokoontua oikein lauantaiseura.
Yksi Ervastin erikoisaloista oli scifi. Hän julkaisikin vuonna 1982 suomen kielellä julkaistun tieteis-, utopia- ja fantasiakirjallisuuden bibliografian nimellä Aikataika – Fantastica Fennica 1867–1981. Lisäksi hän oli perustamassa lyhytikäisestä laatukustantamo Nostromoa vuonna 1990.
Antikvariaatti oli kuitenkin kaikki kaikessa. Ervasti kasvatti koko ajan uusia lukijasukupolvia, joiden kehittymistä hän ehti ilokseen myös seurata. Hän oli rakentamassa useita eri alojen merkittäviä kokoelmia. Yleisölle näkymättömäksi jäi se työ, jota hän teki kollegoiden parissa. Hän oli antikvaarisen alan vankkumaton tietopankki, joka myös auliisti jakoi tietämystään. Nykyään toimii useampikin antikvaarinen kirjakauppias, jota Ervasti on avustanut ensiaskelten otossa.
Ervastin jäädessä eläkkeelle vuonna 2009, hän sai Kirjakauppaliiton ja Suomen kustannusyhdistyksen myöntämän Vuoden kirjateko -tunnustuksen.
”Kirjoilla ihminen rakentaa kokoelman lisäksi itseään”, totesi Ervasti eräässä haastattelussa.
*
VastaaPoista