sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Ilta Pietarissa

Torstaina kulttuurilehtivaltuuskuntamme (Filmihullu, Parnasso, Rondo, Taide, Tanssi, Teatteri) saapui Pietariin. Minä edustin Taidetta päätoimittaja Pessi Raution stunttina. Tehokas ryhmänjohtajamme on Eva Neklyaeva, Baltic Circlen toiminnanjohtaja. Ensimmäisenä iltana minulla ei ollut sen kummempaa ohjelmaa, joten lähinnä kävelin kaupungilla ja kuvasin katutaidetta sekä virallisempaa julkista taidetta ja ihmettelin tietenkin sitä, että täällä ihmisillä saattaa Andy Warholin (1928–1987) sijaan olla nykyään pikemminkin Lamborghini (s. 1949):


Illalla piipahdin vielä tarkistamassa, että vanha toisinajattelujataiteen keskus Pushkinskaja 10 oli vielä hengissä. Ja olihan se:


Ja sama John Lennon -friikki, joka piti museotaan ja haaveili Lennoille omistetun rauhan ja rakkauden temppelin rakentamisesta, oli edelleen ilmeisen hengissä. Tapasin tämän hyväntuulisen rakkauden apostolin melko tarkkaan kymmenen vuotta sitten, kun olin apupoikana kuvataiteiliija Juha Saitajoelle (s. 1962) hänen kuratoidessaan Suomen Taiteilijaseuralle Pietari-aiheista näyttelyä. Tässä museon ikkuna Keltaisen sukellusveneen takana:


Tuli yhtäaikaa sympaattisen nostalginen että toisaalta vähän raadollisemmin surullinen olo. Näinköhän kaikki jämähtää, ajattelin, kun join keskuksen suositussa Fish Fabriquessa alkoholitonta olutta ja kuuntelin, kun viereisen pöydän suomalaisista naisista koostunut turistiryhmä keskusteli innokkaasti toisinajateljioiden rohkeasta vallankumouksellisuudesta. Hitto. [Alkoholitonta olutta!] Samaa keskustelunaihetta jo kaksikymmentä vuotta! 
Näinköhän koko juttu on muuttunut halvaksi neukkunostalgseksi matkamuistoksi? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti