Keskiviikon näyttelykierron päättyi Uudenmaankadun Galleria Huutoon, jossa oli Elina Kataran (s. 1975) näyttely Mukuloita ja mandaloita (12.5.–30.5.). On se nyt ehkä vähän hassua, että taideteos pitää tehdä niin, että maalaataan maalaus perunalle ja otetaan siistä sitten valokuva, joka laitetaan esille osana isntallaatiota. Vaan hyväntuuliseltahan tuo näytti. Hauska juttu, jos ei nyt ihan maailmoja mullistavaa taidetta (siis voisi vaikka kysyä, että miksi ihmeessä sitä nyt sitten pitää maalata perunaan muotokuvia):
Sitten oli pienempi huoneellinen kirpparipitsiliinoja, jota oli asetettu niin, että varjo tuli myös seinälle. Mandala? Kaikkia tällaisia muotojahan ovat taiteilijat viime vuosina tottuneet nimittämään mandaloiksi. Vähän ehkä tehtyä jo? Voisikohan joku paneutua vaikka oikeasti uskontotieteeseen?
Sellainen vähän niin kuin sympaattinen näyttely. "Ihan kiva" voisi vinoillenkin todeta.
***
On varhainen torstai-aamu. Nyt lähden vaihteeksi Tallinnaan – Taiteen päätoimittajan Pessi Raution oppaaksi.
Sinä et ole vissiin käynyt kansakoulua, jossa keitetystä perunasta piti oppia ottamaan liimaa että saattoi opettajan ohjeiden mukaisesti liimata kuvia vihkoon?
VastaaPoistaLiimailupäivän jälkeen olivat kädet, naama, tukka ja vaatteet liisterissä.
Tietysti tuo nyt vei poies ajatuksesta tehdä perunaan naama. Kyllä minä tein, sitten kun sain puukon (siinä 5-6-vuotiaana). Mutta yleensä aikuiset suuttuivat siitä: ruualla ei leikitä!
Ainakin perunan vaihtelevan muodon vuoksi on kannattanut maalata juuri perunaan juuri muotokuvia!
VastaaPoistaNäyttelyssä ei ole esillä kirpparipitsiliinoja, vaikka Mandalat-teos niihin perustuukin. Huudossa esillä olevat pitsit on tehty huonepölystä. Niiden kuviot ja mallit ovat peräisin kirpputoreilta löydetyistä pitsiliinoista.
VastaaPoistaNo nyt hävettää. Hyvä kun huomautit. Pitää katsoa tarkemmin. Sitä paitsi kai minä kirjoitin liian löysästi muutenkin.
VastaaPoista