Mistä taiteilijat ne kaikki aiheensa hankkivat? Ainakin sen olen urallani oppinut, että ihan mistä vain. Tätä minulle on muun muassa opettanut taidemaalari Pekka Hepoluhta (s. 1957), joka saattaa maalata vaikka satunnaisen pöydälle jääneen (no kyllä se niitä asetteleekin) karpalomehupullon, jonka sitten haluan seinälleni. Tätä minulle opetti vuorostaan tm-gallerian näyttelyssään (12.5.–30.5.) nyt Anita Kaihola (s. 1980), joka kuvaa muun muassa vessanpyttyä tai ovenrakoa. Kaihola oli jo toinen uusi tuttavus samana päivänä, enkä ollut ensin yhtään vireessä. Pidin näyttelyä aika monotonisena ja värinkäsittelyä löysänä, mutta sitten näyttelyyn tullut Vapaan Taidekoulun – sieltä Kaiholakin on muuten muutama vuosi sitten valmistunut – entinen rehtori, taidemaalari Reijo Viljanen (s. 1950) kiinnitti huomioni omiin poimintoihinsa näyttelyssä. Öljymaalauksiin Tukossa (2010) ja Raollaan (2010):
Sitten sitä alkoi pohtia myös tukossa tai raollaan olemisen abstraktimpia ulottuvuuksia sekä myös symboliikkaa. Ensin en pitänyt duuneista oikeastaan lainkaan ja sitten olinkin jo vähän koukussa.
Kannattaa yrittää siis keskustella muiden alan ihmisten kanssa aina, kun se on mahdollista. Tuoreet näkökulmat ovat usein hyvinkin kiinnostavia.
Sitten Viljanen lähtikin pyöräilemään työhuoneelleen uusi pakka maalauskangasta tarakallaan:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti