Katutaidetta 11: Viikko 18

Työn raskauttamana en hirveän paljon ehtinyt kaupungilla flaneerata.  Jokunen hauska löydös sattui kuitenkin kohdalle.
Tässä alkuun muutama lähinnä "lukiolaissettiin" kuuluva:

Tämä on mystinen. Onko "karhu" muuttunut englannin kautta "beariksi" ja sitä kautta kehotukseksi "olla taidetta"?

Tämä oli eduskuntatalon vieressä rakennustyömaan aidassa. Ironiaa? Hauska kuitenkin:

Mutta tässä vasta mystinen viesti onkin. Oikein nauratti, vaikken edes tiennyt miksi:

Jotkut näkevät tagiensakin kanssa vaivaa ja tekevät ne näyttävälle tarrapohjalle:

Tähän viehättävään sammakkoon olen törmännyt eri puolilla kaupunkia:

Suvaitsemattomat populistit eivät yleensä visuaalisesti juhli, kun haluavat viestiä aatteitaan:

Jo vuosia yleinen bling-bling-juttu (sitäkö se on?):

Tämä on jo kaupallista viestintää. Dekline on nimittäin skeittareiden vaatemerkki:

Tässä hieno taidepoliittinen veto. Kuvassa siis Helsingin taidemuseon johtaja Janne Gallen-Kallela-Sirén ja lainaus hänen omista sanoistaan. Tämän täytyy olla samalta tekijältä kuin aiemmalla viikolla näkemäni Berndt Arell. Kummassakin on myös oikea konteksti.

Kaupungin taidemuseon vessassa taidetaan silloin tällöin piikittääkin:

Vaasassa en nähnyt oikeastaan mitään, mutta tulinkin illalla ja lähdin heti aamulla pois, ja kävelin lähinnä yhden lyhyen reitin. Yksi turkisvastainen tarra osui silmiini, mutta siitäkin oli eläimen raato kohteliaasti jo revitty pois:

  

Viikon hienoin alla. Tunnistan jo sääriluisen signeerauksen kaltaisen logon. Nyt haluaisin yhteyden tekijään. Korostan, että olen ammattijournalisti ja että minulla on sen mukaiset tiukat lähdesuojaperiaatteet. Voisitko antaa jonkun elonmerkin itsestäsi vaikka alla olevaan kommenttikenttään?