Miten näitä Caravaggioita oikein viedään?

Aioin jo kohteliaisuudesta jättää tämän jutun kokonaan julkaisematta, mutta jätän nyt kohteliaisuudesta vain osan tarinasta kerttomatta, mutta kerron osan, koska inhimillinen typeryys pitää välillä osoittaa, että siitä voisi jotain oppiakin. Olin eilen tulossa Galleria Fafasta, kun kiinnitin huomioni Sinebrychoffin taidemuseon edessä avautuvaan näkyyn. Kadulla oli kaikkineen viisi poliisimoottoripyörää ja  ja pari haalaripukuista poliisia. Ajattelin, että nythän taitaa puistossa olla kova meno päällä:

Vaan eikö mitä: Caravaggiot siinä vain olivat lähdössä kotiin.  Sisäpihalla oli lisää poliiseja. Duuneja lastattiin juuri pakettiautoon.

Eihän sitä hitto soikoon näin tehdä! Ensinnäkin poliisit olivat kuin huutomerkki, joka keräsi paikalle koko ajan lisää porukkaa, ja toiseksi auto oli sekin turhan hyvin näkyvissä kadulle. Kaiken olisi voinut tehdä kunnolla ja paljon turvallisemmin sisäpihan rauhassa. Nyt minulla esimerkiksi on hallussani valokuva, josta ulospäin merkitsettömän auton merkki ja malli selviävät oikein hyvin ja ennen kaikkea tietysti sen rekisterinumero. Nämä tiedot voisin esimerkiksi myydä jollekin keskieurooppalaiselle rikollisliigalle, joka kyttäilee tiellä liikkuvia miljoonasaaliita. No enhän minä näin toimisi enkä edes tiedä, miten rikollisliigoihin ollaan yhteydessä, mutta sellainen mahdollisuus näin hölmöilevän näkyvästä toiminnasta voi joskus jollekin avautua.