Valitin jo aiemmin sitä, mitä joskus joutuu deadlinen takia juoksemaan näyttelyitä aivan liian nopeasti läpi. Näin kävi edellisellä viikolla Kuvataideakatemian lopputyönäyttelyn kanssa. Niinpä päätinkin tiistaina 18.5. aloittaa uuden kierroksen. Menin ensimmäisenä Galleria Fafaan nähdäkseni Marjo Levlinin (s. 1966) videoduunin Mustan Kabinetin tarinoita III. Kyseessä on kiinnostava kertomus siitä, mitä autiotalosta voi löytyä. Vähän ehkä sentimentaalinenkin, mutta hirveän kaunis, enkä minä pateettisena miehenä osaa panna sitä sentimentaalisuuttakaan niin pahaksi:
Samalla sain sattumalta todistaa sitä, miten akatemian uusi maalaustaiteen professori Silja Rantanen (s. 1955) oli keskustelemassa maalauksista opiskelijoiden kanssa. Mukana oli myös Kiasman amanuenssi Leevi Haapala, jonka taideteksteistä olen aina pitänyt. Olen vähän jopa arastellut Rantasta, koska hän on aika tiukkapipoinen sille päälle sattuessaan ja osaa olla varsin teräväsanainen, mutta olipa todella hauska salakuunnella videoteoksen verhon takaa, miten hienosti hän oppilailleen puhui ja miten hyvä henki tilanteessa vallitsi. Sittenhän minuakin pyydettiin kommentoimaan Asta Pajusen (s. 1982) työtä, minkä mieluusti teinkin, koska olin sitä jo edelliselläkin viikolla tiiraillut.
Homma tuntuu siis toimivan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti