Tänään oli taas Galleria Ortonin kuukauden taiteilijan näyttelyn avajaiset, jossa minun roolini oli pitää avajaispuhe. Nyt oli vuorosssa kuvanveistäjä Martti Aiha (s. 1952), joka laittoi esiin kuitenkin vain yhden veistoksen. Pääosassa olivat piirustukset.
Kävin galleriassa jo päivällä vaihtamassa muutaman sanan Aihan kanssa, kun hän yhdessä Ortonin luottoripustajan, taidemaalari Olavi Pajulahden (s. 1944) kanssa oli työn touhussa:
Illalla pidin lyhyen ex tempore -puheen, jossa kiinnitin huomiota siihen, että usein puhutaan siitä, miten piirustukset ovat joko orgaanisia tai konstruktiivisia mutta että Aihan piirustukset ovat näiden lisäksi vielä väliin toisinaan surreaalisiakin. Ja sitten puhuin vielä vähän monumentaalisuudestakin.
Aiha itse nimittää piirustuksiaan "kelauksiksi". Mistään luonnoksista tai veistoksiin liittyvästä kehittelystä hänen piirtämisesssään ei siis ole kyse – muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.
Sympaattinen pieni näyttely, hyvät avajaiset taas täynnä jengiä ja toivottavasti puheenikin oli ihan kelpo.
Sitten jo karkasinkin, kun alkoi väsyttää niin vietävästi. On tätä taidetta joskus vähän liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti