Toisinaan kriitikollakin on aivan liian kiire. Niin oli tänäänkin. Lasitaiteilija Oiva Toikan (s. 1931) näyttely (30.5.–19.9.) Designmuseossa avataan yleisölle vasta sunnuntaina, mutta Kauppalehti halusi ennakkojutun jo huomiseen lehteen. Niinpä jouduin taas vierailemaan aivan keskeneräisessä ripustuksessa:
Tämähän on tietenkin omalla tavallaan kiinnostavaa – näkee miten näyttely syntyy. [Tämä on ns. myönteistä ajattelua.] Mutta oli jotkut salit onneksi saatu jo aika valmiiksikin. Esimerkiksi linnut, joista Toikka erityisesti tunnetaan, olivat jo laskeutuneet sangen edustavasti:
Vähän minua nauratti, kun huomasin, että museon tiedottaja oli sujauttanut luettelon ja pressitiedotteen lisäksi paperipussiini Toikan mukin:
Eihän tämä nyt ehkä ihan lahjontaa ole, mutta tokihan tällaisella yritetään tuottaa hyvää mieltä kriitikolle. Turhaa hömppää. Vai olenko minä nyt liian tiukkapipoinen?
***
Sitten vain ratikalla Kiasman kahvilaan, tietokone laukusta esiin ja lasillinen lattea eteen. Tunnin kuluttua juttu oli lehdessä ja olin jo valmis lähtemään uimaan. Hetken aikaa tunsin olevani kuin reportteri ja sitten jo kohta kuin hahmo David Hockneyn (s. 1937) – oli muuten hänkin ARS 74:ssä kahdella grafiikanlehdellä – maalauksessa:
Ratikkamatkoilla on hyvä lukea. Niin nytkin, ja sainkin päivän mittaan Oiva Toikan luettelon kokonaan luettua:
Marianne Aav, Susanna Vakkari & Eeva Viljanen (toim.): Oiva Toikka – 50 vuotta oivalluksia. Designmuseo 2010. [Tekstit: Marianne Aav, Jennifer Hawkins Opie, Lisbeth Landefort, Kaisa Koivisto]
Oiva Toikastahan ilmestyi muutama vuosi sitten kattava kirjakin, Jack Dawsonin Oiva Toikka (WSOY 2007), joten tämä luettelo ei sellaiseen pyrikään. Mukana on kuitenkin hyviä tekstejä. Opien teksti sijoittaa Toikkaa voimallisemmin kansainväliseen kontekstiin, 84-vuotiaan ohjaajan Lisbeth Landefortin ihastuttavan rehellisen muistelon on kirjannut muistiin Aav. Landefort muun muassa toteaa Rafael Wardista (s. 1928), jonka kanssa hän myöskin työskenteli: "Wardi on loistava taiteilija, mutta vihoviimeinen lavastaja." Koivisto esittelee tiiviisti Toikan teollisen tuotannon, joka on myös esitetty kronologisesti kuvin. Koiviston tekstissä on muuten museotekstiksi ihan hienoja ja varmaan vähän uskaliaitakin kriittisiä huomioita. Alaakin on vähän helpompi ymmärtää, kun sitä peilataan kaikenlaisia EFTA-juttujakin vasten.
Kelpo kirja, jos suomalainen muotoilu kiinnostaa.
***
Iltapäivällä kävin vielä ravintola Salvessa, jossa minulla oli sovittu haastattelu taidemaalariystäväni Olavi Pajulahden (s. 1944) kanssa. Haastattelin häntä ARS-tekstiäni varten ja kyselin hänen muisteluitaan näyttelystä ja 1970-luvun taiteesta ylipäänsä. Kyllä taiteemme lähihistoria on muuten aika kiinnostavaa.
Matkalla katselin parhaillaan Galerie Anhavassa näyttelyään pitävän Ernst Billgrenin (s. 1957) ainoaa julkista helsinkiläistä taideteosta Kohtauspaikat (1998):
Olisikohan rakennusvirasto vähän falskannut duunissa, kun alkaa tuo isompi kohtauspaikka olla jo aika masentavan näköisessä kunnossa?
Matkalla kiinnitin huomiotani taiteilijatarvikeliike Tuubiin (Lönnrotinkatu 23), jonka näyteikkunassa oli valikoima myynnissä olevia, Suomessa jo kolmisenkymmentä vuotta asuneen hollantilaissyntyisen kuvataiteilija Willem Krijgsmanin (s. 1953) 1990-luvun puolivälin pienoisveistoksia. Hyvä idea ja hauska valikoima:
Ja kun vieläkin oli aikaa ennen treffejä, kävin pitkästä aikaa Hietalahden kauppahallissa (Selim A. Lindqvistin suunnittelema (1867–1939) hieno rakennus vuodelta 1903), jossa myydään nykyään taidetta, antiikkia ja keräilytavaroita:
En muuten oikein jaksa uskoa tämän hallin tulevaisuuteen. Hyvää taidetta siellä ei ole ollut koskaan, ja muutenkin se näyttää muuttuvan koko ajan enemmän kirpputorimaiseksi kamakeitaaksi:
Muistelen itse asiassa jo haikeudella niitä aikoja, kun paikalla oli sen varsinaisen vanhanaikaisen hallin jälkeen luomutuotteisiin keskittynyt edelleenkin ihan oikea kauppahalli, josta ostelin muun muassa hyviä juustoja [tämä ei ole maksettu mainos]. Muistan myös, kuinka kuvataiteilija Juhani Harrilla (1939–2003) oli tapana ostaa sieltä kunnon perunoita ja tilliä. Ja myös luomuhapankaalista hän oli innostunut. Eivät vain antaneet hallille kunnolla aikaa kehittyä.
***
Illalla katsoin vielä päivän postin. Mukana oli myös Billnäsin taidegallerian kesänäyttelyn (5.6.–8.8.) avajaiskutsu. Galerie Forsblom ja Galleria Uusitalo ovat yhdistäneet voimansa. Näyttelyn avaa Nykytaiteen museo Kiasman johtaja Pirkko Siitari. Vähän ihmettelen sitä, että Valtion taidemuseon alaisen museon johtaja avaa kahden yksityisen kaupallisen gallerian järjestämän näyttelyn. Tai itse asiassa ihmettelen sitä aika paljon. Se on nimittäin aika vahva teko. Mielestäni se on sekä harkitsematonta että varsin epähygieenistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti