Kauppalehdessä ilmestyi eilen 24.5. arvioni Nykytaiteen museo Kiasman tuoreimmasta kokoelmanäyttelystä Järjestetty juttu (26.3.2010–20.2.1011). Olin otsikoinut aivan liian lyhyen, 1 500 merkin juttuni neutraalisti ja tematiikkaa kuvaten 'Taide tapahtuu', enkä ollut kirjoittanut myöskään ingressiä, koska näissä lyhyissä jutuissa niitä ei yleensä välttämättä käytetä. Nythän juttu olikin tehty ikään kuin isommaksi, yli puolen sivun kokoiseksi, käyttämällä peräti kolmea kuvaa. Juttun otsikko oli toimituksen toimesta muutettu, ja juttuun oli lisätty ingressi. Molemmat ovat nyt kielteisiä, joten myönteisen juttuni sävy muutui ihan totaalisesti. Suhtaudun selkeän myönteisesti kokoelmien esittelyyn, ja koen sen tärkeäksi asiaksi. Nyt näyttää vain siltä, että kommentoisin kielteisesti sitä, kuinka vaikkapa rahanpuuteessa vain näytetään vanhoja duuneja.
Minulta ei tietenkään kysytty mitään. Ei ollut muuten ensimmäinen kerta. Alkaa kai tämäkin avustajasuhde olla kinttaalla. Kyllä nämä nykyään aivan liian harvat sataset muualtakin aika helposti saa. Tai sitten ei.
Kiasma esittelee vanhaa taidetta
Nykytaiteen museo tuo jällleen nähtäville kokoelmiensa kellareissa pölyttyviä teoksia.
Nykytaiteen museo Kiasman ympärillä on käyty aika kovaakin keskustelua viime aikoina, mutta karavaani tietysti kulkee – niin kuin pitääkin.
Yksi jokaisen museon keskeisistä toiminnoista on kokoelmiin liittyvä toiminta, ja tämähän ei tunnetusti ole koskaan sitä mediaseksikkäintä touhua. Käsi sydämellä: Kuka esimerkiksi enää jaksaa odottaa vuotuisjuhlana toistuvaa Bäcksbackan lahjoituskokoelman esittelyä Helsingin kaupungin taidemuseossa? Vapun sijaan se on kuin toistuva pitkäperjantai – siis joka suhteessa, sillä kai pitkäperjantaitakin joku odottaa tosissaan.
Kiasman kokoelmanäyttelyitä on nähty jo kymmenen, ja nyt on siis Järjestetyn jutun myötä vuorossa 11. kerta, kun henkilökunta pääsee näyttämään taitojaan kokoelmien pohjalta syntyvässä yleisönkoulutuksessa. Kiasma on pärjännyt tässä itse asiassa aina hienosti, vaikka kohta alkavat ainakin yleisöystävällisen selkeät teemat varmaan käydä jo vähiin. Nyt siitä on jo nähtävissä joitain merkkejä.
Tuoreimman näyttelyn teema kiertyy löysästi taiteen tapahtumaluonteen ympärille, ja tämän sateenvarjon allehan voisi todennäköisesti sijoittaa joka ikisen Kiasman kokoelmista löytyvän työn.
Teema on kuitenkin kelpo ja monitahoinen ja teokset toimivat sen asettamassa kontekstissa kiinnostavasti – tämä kontekstuaalinen muutos onkin katsojan aina syytä pitää mielessään. Siksi ei haittaa, että näkee samoja teoksia muutaman vuoden sisään uudestaan, niin kuin nytkin väistämättä käy. Itse asiassa se on jopa hauskaa – ja toki opettavaista.
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaOtetaan uusiksi: Järjestetty juttu
VastaaPoistaKiasman kokoelmanäyttelyarvio Kauppalehdessä 24.5. tuntuu menevän toukokuun tukkoisuuden tai tuotteliaisuuden piikkiin. Niin paljon vanhoja kliseitä oli osunut samaan juttuun: kellareissa pölyttyvät teokset, vähäiset hankintavarat, vertauskohtana naapurimuseon haarakonttorissa yhä uudelleen esiteltävä lahjoituskokoelma 1970-luvulta. Toki sielläkin tehdään aktiivista hankintapolitiikkaa.
Otso, kokoelmamyönteisyytesi oli jutussa jotenkin kääntynyt päälaelleen. Emme olleet tunnistaa sinua otsikoiden alta. Onneksi blogissasi korjasit otsikoinnit ja ingressit Kauppalehden toimituksen ennakoluuloiksi. Iso kiitos siitä!
Kokoelmanäyttelyt eivät ole meille kokoelmien ja samalla aikalaistaiteilijoiden kanssa työskenteleville pakkopullaa, päin vastoin. Näyttelyn kokoamisen aikana vierailemme lukuisissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä, taiteilijoiden studioilla taiteilijoita ja galleristeja tavaten ja ennen kaikkea katsoen taidetta. Vertailemme uusia löytöjä museon kokoelmaan. Lisäksi käymme läpi muita kokoelmia, julkaisuja ja ajassa liikkuvia ja erityisesti meitä kiinnostavia teoreettisia kiinnostuksen kohteita. Teosten esille saattaminen on työtä museossa eri ammattiryhmien kanssa ennen kuin niitä päästään esittämään yleisölle.
Uudet kokoelmaduunit
Erityisesti viime vuosina Kiasman kokoelmissa on noudatettu hyvin tuoretta kokoelmapolitiikkaa ja esillepanoa. Vuoden kestävissä näyttelyissä on esitelty runsain mitoin vasta hankittuja teoksia gallerioista ja taiteilijoilta. Teoksia on hankittu erityisesti uutta näyttelyä varten. Lisäksi Nykytaiteen museon ystävät ja Kiasman tukisäätiö ovat osallistuneet uushankintoihin. Osa teoksista on tuotettu ja toteutettu suoraan näyttelyyn.
Järjestetty juttu -kokoelmanäyttelyn teosten yleisin tekovuosi on 2008, ja tekovuosien keskiarvo 2005,4. Näyttelyn 75:stä teoksesta yli puolet eli 40 on ensimmäistä kertaa esillä osana Kiasman kokoelmia. Näyttelyn 36 taiteilijan yleisin syntymävuosi on 1972 ja 13 heistä on uusia kokoelmataiteilijoita. Lisäksi joitakin teoksia on lainattu täydentämään esiteltyä teemaa. Toki mukana on myös vanhempia teoksia uudelleen tulkittuna näyttelyn avaamassa kontekstissa. Tämä pointti tuli hienosti esille arviossa.
Kokoelmanäyttelyn väljät teemat tapahtumallisuuteen liittyvästä osallistavuudesta, poliittisuudesta, moniaistisuudesta ja prosessien ajallisuudesta on taustoitettu neljästä eri näkökulmasta näyttelyjulkaisuissa.
Yleisölle tarjolla oleviin eri medioihin kuten näyttelykirjaan, Kiasma lehteen, nettisivuille ja seinäteksteihin on valittu niihin sopivia tapoja kirjoittaa ja puhua taiteesta. Nyt euron maksavassa opasvihkosessa esitellään näyttelyn teokset.
Kokoelmien avajaiset ovat olleet hyviä bileitä: nuoria taiteiljoita on ollut kymmenittäin joko ihastelemassa toistensa teoksia tai muuten komppaamassa mukana runsaan avajaisyleisön joukossa.
Näyttelyn kuraattoriryhmän puolesta
Leevi Haapala
Huomenta,
VastaaPoistahyvä kun kommentoit jutua. 1 500 merkin jutut pitäisi lailla kieltää. Jotain sanottavaa pitää silloinkin valita, mutta jotain tärkeää on aina tuomittu jäämään sanomatta, kun tilaa on alle liuskan. Myös kriittisiä pointteja: en esimerkiksi pidä sitä, että kattaukset muuttuvat kesken näyttelyn, koska olen täysin vakuuttunut siitä, että iso osa ihmisistä käy näyttelyssä vain kerran. Tällöin potentiaalinen keskustelu on tuomittu kapenemaan, koska kommentit perustuvat ikään kuin eri näyttelyyn, ainakin osin eri teoksiin.
otso k