Solomon Volkovin Pietari (1996) tuottaa minulle koko ajan syrjähyppyjä. Päätin jo olla laittamatta Pietarissa kuvaamaani julkista taidetta blogiini, koska se oli vähän tylsääkin, mutta nyt törmään tuoreisiin ihmetyksen aiheisiini jo Volkovin sivuillakin. Kun äskettäin kävin Venäläisessä museossa, kiinnitin huomioni erääseen ratsastajapatsaaseen, joka oli käsittämättömän ruma ja kömpelö. Siitä oli iso pultattu kyltti kuitenkin nyysitty (varmaankin romumetalliksi), enkä tunnistanut sitä:
Nyt kuitenkin tunnistin sen heti Volkovin kuvauksesta. Kyseessä on Paolo Trubetskoin (1866–1938) Aleksanteri III:n ratsastajapatsas (1909), joka on vuonna 1937 siirretty eräältä aukiolta tähän piiloisempaan paikkaan. Sitä pidettiin jo aikanaankin kummallisena poliittisena karikatyyrinä. Trubetskoi kuuluu itse sanoneen: "Minä en piittaa politiikasta. Minä vain kuvasin eläintä toisen selässä." Patsaasta vitsailtiin Pietarissa jo tuoreeltaan. Tällaista runoakin kuulemma lausuttiin (mukana myös kääntymätöntä sanaleikkiä):
Aukiolla ompi pesupöytä,
pesupöydällä virtahepo,
virtahevon selässä idiootti.
Kaiken tämän lukeminen ilahdutti minua, koska olin ajatellut, että keisarin kuvaamisessa jäyhän työhevosen selässä on nyt joku kulttuurihistoriallinen juju, jota minä en vain ymmärrä. Olin siis syystäkin ihmetellyt veistoksen rumuutta.
Veistos joutui myös Fabergén pääsiäismunaan. Kummallinen kaupunki tämä Pietari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti