Tämä Solomon Volkovin 600-sivuinen kultuurihistoria Pietari (Otava 1996), jota luen niin paljon kuin esimerkiksi bussi- ja ratikkamatkoillani ehdin, on tehdä minut totaalisen hulluksi. Vähän joka sivulta aukeaa uusia maailmoja, joihin pitäisi hetsiltään päästä tutustumaan – uusia kirjoja, uutta kuunneltavaa, uusia maalauksia... Nytkin luin Boris Kustodijevista (1878–1927), joka teki kuuluisan bassolaulaja Fjodor Šaljapinin (1873–1938) muotokuvan:
Nyt pitäisi saada kuunnella Šaljapinia, muun muassa Modest Musorgskin (1839–1881) Boris Godunovissa, tästä vaikka pieni näyte. Ja pitäisi saada lukea Maksim Gorkin (1868–1936) Šaljapin (WSOY 1987).
Tai sitten pitäisi kunnolla saada aikaa tutustua Dmitri Šostakovitšin (1906–1975) tuotantoon. Hänestäkin Kustodijev teki muotokuvan. Tuolloin Šostakovitš oli vielä aika nuori ja vailla otsakiehkuraansa:
Ja tietenkin pitäisi jo uudestaan lukea Dmitri Šostakovitšin muistelmat (Otava 1980), jonka olen alkuvuodesta jo kertaalleen lukenut. Nyt tulisi jo taas uutta näkökulmaa.
Vapaa-aikakin on siis joskus aika stressaavaa, kun tulee tunne, että mitään ei koskaan kunnolla ehdi. Onneksi käyn uimassa ja saunassa miltei päivittäuin, koska silloin voi edes hetkeksi täydellisesti rentoutua. Tosin huomenna saattaa mielikuvituksessani vielä kummitella Kustodijevin Venäläinen Venus (1925–26):
***
Vapaa-aikakin on siis joskus aika stressaavaa, kun tulee tunne, että mitään ei koskaan kunnolla ehdi. Onneksi käyn uimassa ja saunassa miltei päivittäuin, koska silloin voi edes hetkeksi täydellisesti rentoutua. Tosin huomenna saattaa mielikuvituksessani vielä kummitella Kustodijevin Venäläinen Venus (1925–26):
Nyt sulkeudun suosioonne ja menen taas lukemaan Volkovia ennen nukahtamista.
Olen nauranut vuosia Shostakovitsin muistelmissa kohdalle, jossa hän kertoo Musorgskia opettajanaan. Säveltäjäoppilaat soittivat flyygelilllä tuotostaan ja mestari istui kuuntelemassa. Usein kävi niin, että arvio tuli nopeasti ensi tahtien jälkeen: "arvotonta". Tästä kriittisestä tyrmäyksestä tuli sitten opiskelijoiden hokema, jolla he kuittasivat kaiken heikkotasoisen maan ja taivaan väliltä.
VastaaPoistaTästä Volkov-aihepiiristä riittää muuten vielä ammennettavaa ja kiintoisia anekdootteja suomalaisesta vinkkelistä Seppo Heikinheimon Mätämunan muistelmissa.
En muista minä vuonna luin tuon Volkovin teoksen, mutta tunnistin täysin tuon kokemasi innostuksen. Minulla on asunto täynnä kirjoja ja Volkovin kirja sai aikaan sen, että olin koko ajan selaamassa taidehistoriaa, tutkimassa maalauksia, kirjallisuushistoriaa, lukemassa elämänkertoja, kuuntelemassa levyjä ja ostamassa ja lainaamassa kaikea kirjassa käsiteltyä.
VastaaPoistaSaljapin, Musorgski, Gorki,Kustodijev - kiehtivia henkilöitä edelleenkin.
ps. Tuon Saljapinin muotokuvan olen käynyt itsekin katsomassa.