Tänään julkaistiin Galleria Ortonin verkkosivuilla laatimani toukokuun taiteilijan esittely. Suuren mittakaavan kuvanveistäjänä tunnetun Martti Aihan (s. 1952) sympaattinen piirustuksiin keskittyvä näyttely voisi olla hyvä keväisen retken paikka.
Kelailua
Martti Aiha (s. 1952) tunnetaan suuren mittakaavan kuvanveistäjänä – yhtenä niistä harvoista, jotka ovat todellisen monumentaalisuuden taitajia. Aiha hallitsee myös materiaalin kuin materiaalin: kevyestä bambusta aina raskaaseen metalliin ja myös polumetyylimetakrylaattiin, joka myös kansanomaisemmin pleksinä tunnetaan. Kuvanveistäjän mittakaavojen ja materiaalien hallinnasta kertoo jo sekin, että Aiha on taiteellisen uransa lisäksi perustanut yrityksen, joka tarjoaa palveluita ympäristöestetiikan alalta, vaikkapa rakennustyömaan estetisointia tai jopa ison ylikulkusillan suunnittelua.
Ei ehkä olekaan ihmeellistä, että kaiken suuren keskellä veistäjä haluaa toisinaan vain vähän: kynän ja paperia. Monen veistäjän tavoin Aiha onkin myös armoitettu piirtäjä, mutta toisin kuin monet muut veistäjät, hänen kynänjälkensä ei näytä työskentelevän plastisen muodon ongelmissa. Hän ei luonnostele ja kehittele muotoja piirtämällä vaan käyttää välinettä ihan toisenlaisiin tarkoituksiin. Itse hän nimittää piirustuksiaan ”kelailuksi” ja suhtautuu niihin taiteenakin vähän kepeästi.
Todellisuudessa hän tarjoa katsojalle melkoisen rohkeastikin osan luovan minänsä intiimeimmistä hetkistä. Aihan piirustuksista voi nimittäin totutun orgaanisen ja konstruktiivisen hahmottamisen ja niiden välisen kamppailun lisäksi nähdä surreaalisia elementtejä. Unenomaisten piirustusten voimme ehkä jopa yrittää kurkistaa veistäjän alitajuntaan ja sen rakenteisiin.
Tällaista lähestymistapaa tarvitsee varmaan itse taiteilijakin, jonka on aina silloin tällöin rikottava naturalistinen tapa tarkastella todellisuutta, jotta saisi omia konventionaalisia näkemistapojaan ravisteltua.
Sitten voi taas uudella innolla tarttua aiheeseen, joka voikin olla ihan muuta: vaikkapa retki taiteen historiaan, josta voi ammentaa loputtomia haasteita sekä taiteen että ihmiselämän ikiaikaisiin kysymyksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti