Elämäni ei ole pelkkää kuvataidetta enkä halua sen sitä olevankaan. Olen kiinnostunut myös muun muassa musiikista, kirjallisuudesta, uhkapeleistä ja nykyään jopa elämäni jatkuvuudesta sen pelkän väliaikaisuuden sijaan.
Tänään esimerkiksi halusin itselleni jonkun hyvän valikoiman tenorisaksofonisti Lester Youngin (1909–1959) keskeisiä levytyksiä. Jos tällainen himo herää, silloin mennään legendaarisen Emun luokse Viiskulmaan ja pyydetään neuvoja. Ja Emuhan myi minulle The Lester Young Storyn (Proper 2000), neljän cd:n boxin, jossa on 74 kappaletta jo jota tätä kirjoittaessani kuuntelen. Käsittämättömän hieno kokoelma, joka maksoi vain 23 euroa.
Mutta kuvataidetta ei noin vain pääse karkuun. Jazzhyllyjä selaili myös intohimoisena musiikkimiehenä tunnettu kuvataiteilija Teemu Mäki (s. 1967), jonka kanssa vaihdoin muutaman sanan (vas. Emu):
Ja Mäen yläpuolella huomasin Jamlo Sarisalmen (s. ?) Miles Davisia (1926–1991) kuvaavan serigrafian, jota myytiin aikoinaan Davisin kiertueella.
Ja kun lähdin pois, katsahdin vielä ulkona oven päälle, jossa on miltei Digeliuksen logoksi muuntunut kuvanveistäjä Martti Aihan (s. 1952) taideteos:
En minä näköjään pääse kuvataidetta karkuun. Mutta pitäisikö?
No nyt menen nukkumaan, mutta sitä ennen kuuntelen vielä Youngin ensimmäisen levytyksen Shoe Shine Boy vuodelta 1936. Johan muuten svengaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti