En ole pitkään aikaan lukenut näitä museoiden ilmaisjakelulehtiä, mutta nyt päätin tehdä tässä asiassa pysyvän muutoksen. Saahan niistä nimittäin pääteltyä hyvin sen, mitä museot haluavat kullakin näyttelyllä erityisesti painottaa. Mitä he itse kokevat olennaiseksi, keskeiseksi tai tärkeäksi, niin kuin toisinaan sanotaan. Niistä löytyy – tai ainakin saattaa löytyä – siis ns. piilo-opetussuunitelma, jos tätä vanhaa sanaa muistatte. Helsingin taidemuseon lehden tuorein numero tuntui vähän enemmän lehdeltä kuin tämä Ateneumin taidemuseon lehti – olihan siinä esimerkiksi yhden "rivityöntekijän" haastatelu ja näyttelyihin kohdistuvaa lisämateriaalia. Tässä ei oikein ole. Kuraattorit kirjoittavat omista näyttelyistään toistaen ja vahvistaen omia näkemyksiään – ja ehkä juuri näin ei pitäisi tehdä. Ehkä tällaisen lehden oikeutus silkan markkinoinnin lisäksi [sillä ihan oikeasta lehdestähän ei koskaan voi olla kyse] olisi juuri siinä, että se voisi tuoda joitain lisänäkökulmia näyttelyihin ja muuhun omaan toimintaan. Kannattaisi esimerkiksi haastatella eri alojen harrastajia ja asiantuntijoita. Tässä numerossa ei ollut kentällä toimivalle lukijalle mitään erityisen kiinnostavaa. Paitsi ehkä vastaavan päätoimitajan, museonjohtaja Maija Tanninen-Mattilan pääkirjoitus, jota on hauska verrata Janne Gallen-Kallela-Sirénin vastaavaan. Olen ihan tosissani alkanut jo kaivata sitä vanhaa "helmikanojen" aikaa, mutta ehkä Tanninen-Mattilasta on kasvamassa hyvä sellainen. Ja ettei tulisi väärinkäsitystä, juuri siihen joukkoon minäkin haluan kuulua. Siihen joukkoon, joka toteaa Tanninen-Mattilan sanoin: "Onnellisuustutkijoiden mukaan onnelliset ihmiset osaavat katsoa asioita yllättävistä, uusista näkökulmista. Heillä on kyky nähdä asioita eri valossa, tuottaa eri tulkintoja. Taide ja taiteen kokeminen ovat hyviä tapoja kehittää näkökulman vaihtamisen taitoa. Siinä avaimia suomalaiseen onneen."
Lehti on muuten pdf:nä vapaasti ladattavissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti