Perjantaina kävin – ja osin yritin käydä – galleriakierroksella ja tapasin pari taiteilijaa, mistä eri kirjoituksessa myöhemmin lisää. Kävelin myös paljon kaupungilla, ja sapluunataidetta löytyi eiliseen malliin paljon. Tässä kaikki tältä päivältä:
Ja kuin luojan lahjana umpipuhkiväsyneille koivilleni päivän viimeisin löydös oli yksi hauskimmista. Niille, jotka katutaidetta eivät erityisesti harrasta, kerrottakoon, että pseudonyyminä pysynyt Banksy (s 1974?) on se kaikista kuuluisin sapluunataiteilija, joka on myös kivunnut eliitin pelinappulaksi muun muassa Sothebyn huutokaupoissa:
Ja olihan sitten vielä tämä, joka hämäsi minua hetken aikaa:
Kunnes otin pari askelta ja tajusin, että kyse oli suutarinverstaasta:
Sitten vielä hymyilytti, kun sain hyvän assosiaation. Eilen olin syömässä georgialaisessa ravintolassa, ja siellä oli seinällä Niko Pirosmanin (1862–1918) töiden jäljennöksiä – tarkasti ottaen pöytämme vieressä oli tämä työ:
Pirosmanihan oli georgialainen kylttimaalari, kansanmies jonka venäläisen avantgarden sankarit – varsinkin Mihail Larionov (1881–1964) – ottivat suojatikseen vähän niin kuin ranskassa kävi tullimies Henri Rousseaulle (1844–1910) ranskalaisten avantgardistien kanssa.
Selvennykseksi: minua siis hymyilytti ajatukseni siitä, että sapluunataide voisi olla jämähtäneen nykypietarilaisen taiteen uutta avantgardea ja että se voisi saada mallia ja voimaa kansanomaisemmalta mainossapluunalta kuten yllä.
Taisi olla vain hölmö romanttinen ajatus. Sulkeudun suosioonne ja menen nukkumaan kuunnellen Zagorodnii prospektin tauotonta meteliä avoimesta ikkunasta. On helle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti