Yritän kuroa viivettä kiinni, mikä ei ole kovin helppoa. Siksi olen ehkä vähän lyhytsanainen.
Perjantain 14.5. galleriakierrokseni ei sujunut kovin hyvissä merkeissä. Galleria D137 oli kuulemma yksi tiukimmista uusista nykytaidegallerioista. Vietin Nevski prospekt 90:n talon tietämillä pitkän tovin etsien galleriaa. Syy sinnikkyyteeni on se, että pietarilaista taidegalleriaa ei välttämättä ole ihan helppo löytää – on myös mahdollista että et pääse taloon sisään suljetusta portista tai ohi ärtsyn vartijan, joka ei suostu ymmärtämään sanaakaan englantia. No eihän galleriaa löytynyt, vaikka kotisivut toimivat edelleenkin. Sitten kuulinkin, että se on joutunut luopumaan paikastaan ja etsiskelee mahdollisesti uutta.
Sitten ajattelin tarkastaa takavuosien kuuluisan vaihtoehtogallerian, taiteilijaosuuskunnan ylläpitämän Borei-gallerian jossa myös moni suomalainen taiteilija on pitänyt näyttelyn. Vähän sellainen käsitys minulla on, että henkisesti paikka ei ole ollut kovinkaan vireä sitten 1990-luvun.
No, paikka löytyi, ja gallerian olisi pitänyt olla tietojen mukaan aukikin, mutta ovi oli tiukasti kiinni eikä kukaan vastannut sen paremmin ovikelloon kuin koputukseenkaan:
Sitten pääsin jo jonnekin sisään. Hyrskylahti ja Mitenev olivat myös seuranani. Valtiolllisesti ylläpidetty National Center for Contemporary Artin Pietarin filiaali (Fontanka 34 A) sijaitsi huomaamattomasti eräällä takapihalla ja se oli myös avoinna:
Sisällä oli yksi pieni näyttelyhuone, jonka nurkassa oli kaksi mykkää monitoria. Johdot videolaitteista oli kytketty, mutta mitään ei tapahtunut. Ennen kaikkea paikalla ei ollut yhtään ihmistä. Huhuilimme ja hakkasimme käsiämme yhteen, mutta kukaan ei tullut. Lopulta jätimme tyhjät screenit silleen ja kävelimme ulos:
Minä olin jo vähän turhautunut, mutta Hyrskylahti ja Mitenev ehdottivat sellaista mahdollisuutta, että näin tämä nykytaidetta kommentoiva poliittinen näyttely ehkä pitikin kokea. Me emme ensin vain ymmärtäneet sitä. En oikein vakuuttunut.
Mutta siitä olimme yhtä mieltä, että viereisen ison asuintalon sissiviljelys oli varsin sympaattinen. Ehkä siinä oli tarpeeksi nykytaidetta yhdeksi aamupäiväksi:
PS. Nyt jälkikäteen huomasin, että NCCA:sa olisi pitänyt olla virolaisenglantilaisen Olga Jürgensonin (s. 1969) installaatio Glory Capitalism! Jotain tällaista olisi yhden videon lisäksi pitänyt olla seinällä:
Vaan eipä siellä mitään ollut. Nyt oikein harmittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti