On siinä ihan hyvä kompositio kuitenkin, ja se myös istuu taustaansa.
Moni taidekoululainen tekee nykyän iltatöikseen vähän epävirallisempaa taidetta – sen olen huomannut, kun olen käynyt eri oppilaitoksissa luennoimassa. Niinpä taidepolitiikkakin on jo ehtinyt aihepiiriksi:
Vähän naurattikin. Siinähän on Kiasman entinen johtaja Berndt Arell ja Leniniä ("Taide kuuluu kansalle") ironisesti mukaileva lause. Ja kontekstikin on paikallaan:
"Viralliset taideteokset" jäävät useimmiten rauhaan muilta viestijöiltä, mutta on poikkeuksiakin. Alla on Björn Weckströmin (s. 1935) Viheltävä helsinkiläinen (1995) Roban kävelykadulta. Alaosaan on kehittynyt yllättäen tarrakombo, mikä on aika harvinaista:
Vähän ilkikurisesti kuitenkin ajattelin, että sen siitä saa, kun väkisin lahjoittaa ei-niin-kauhean-hyvän veistoksen paikkaan, johon se ei-niin-kauhean-hyvin sovi. En ole nimittäin koskaan pitänyt Weckströmiä kovin kummoisena veistäjänä. Hänen taiteilijanlaatunsa voi lisätodentaa vaikkapa Fazerin kahvilan edessä. Hän voi olla hyvä korutaitelija, mistä minä en tiedä mitään, mutta sen tiedän, että veistäjänä hän ei ymmärrä veistoksen ja tilan suhteesta mitään – eikä paljoakaan veistoksen sisäisistä suhteista.
Yleisemmin kombot muodostuvat liikennemerkkien taustapuolelle, mutta alla sekin on toisin (tosin kyse ei olekaan "puhtaasta" taiteesta):
Tässä erään toisen liikennemerkin taustapuolta:
Ja pari hienoa sapluunaduunia, jotka tosin olivat minulle jo entuudestaankin tuttuja:
Sitten on sellaisia juttuja, jotka sijaitsevat vaikeasti määriteltävästi kaupallisuuden ja taiteen rajamailla. Entinen ammattilumilautailija ja katutaiteilija, italialainen Alessio Schiavon (s. 1977) on luonut hahmon, joka on levinnyt ilmeisesti ympäri maailmaa. Untho on nykyään kuitenkin myös vaatemerkki. Taideprojekti taitaa levitä nykyään kuin itsekseen, mutta samalla se on jo siis kaupallista viestintää. Tätä kai joku nimittäisi nerokkaaksi. Nykyään Unthoon ("Urban Trash Optimized") törmää jo Helsingissäkin:
Tästä en oikein saanut selkoa, mutta se oli kooltaan vähän enemmän kuin peukalonkynsi. Aika viehko:
[PS. 2.5. Hitto soikoon. Ettei vain olisi Sinebrychoffin taidemuseon jonkun vanhan näyttelyn pääsylipputarra? Jotkut kellot alkoivat muistissa soida.]
Yksi ehdottomista suosikeistani. Luovaa tarrankäyttöä:
Yksinkertainen kysymys virallisten ja epävirallisen kaupallisten tiedotteiden keskellä:
Ehdoton suosikkini on kuitenkin poliisimerkki, joka yhdistää Harro Koskisen (s. 1945) Sikapoliisivaakunan (1969):
Ja alla siis tuo hauska lopputulos ja sen alla vielä vähän pidempään sään armoilla ollut eksemplaari. Mitenkäs näitä taidehistoriallisia merkityskerrostumia tulkitaan?
Siis antoisa katutaideviikko. Sopii vapun alle. Vähän edes kapinatyöläisen henkeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti