En ihan hirvittävästi jaksanut puolalaisista innostua. Haahuilin ympäriinsä keskusta ja haistelin ilmapiiriä – ja joissain nurkissa vähän makeampiakin tuoksuja. Mietin, että olisiko kaikki jotenkin jämähtänyttä ja kuin matkamuistoksi muuttunutta vai olisiko paikan henki sittenkin jotenkin elävä ja myönteinen. Ainakin Vadim Voinovin (s. 1940) ateljee näytti tasan samalta kuin kymmenen vuotta sitten, kun siellä vierailin:
Vähän suorastaan masensi, mutta sitten menin Nonkonformistisen museon pienempään tilaan toisessa siivessä ja näin vihdoin jotain aivan uutta ja pietarilaista. Siellä oli Mark Petrovin (1933–2004) näyttely (15.5.–20.6.). Tämä vähän vanhempi abstrakti maalari kuului Aleksandr Arefjevin (1931–1978) piiriin ja on ilmeisen unohtunut – varsinkin kun hän vaikutti vuodesta 1988 Viipurissa. Leipänsä hän tienasi lähinnä graafisena sunnittelijana: julisteita, levynkansia ja tulitikkuaskeja. Jotain sympaattista hänen vaatimattomissa vapaissa maalauksissaan oli, tässä pieni öljy 1960-luvulta:
Kun olin jo poistumassa ja pihalla, juoksi eräs nuori mies minut kiinni, koska oli kuullut, että näyttelyssä oli käynyt joku ulkomainen kriitiko. Hän oli taidehistorioitsija Platon Petrov, taiteilijan pojanpoika. Sympaattinen tapaus, ja päätimmekin sitten olla yhteydessä ja meilailla pietarilaisesta taidemaailmasta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti