maanantai 3. toukokuuta 2010

Stressiä

Herään 04.21. Herätyskellona toimii Markus Copperin (s. 1968) veistos Kursk (2004), joka vääjäämättä alkaa heti soida päässäni. Hukkuvat sukellusvenemiehet ovat kuin omatuntoni tai vereslihainen psyykeni, jota turhaan yritetään pelastaa:


Yritän jatkaa untani, mutta en onnistu. Nousen ja alan miettiä Copperin lisäksi Anu Tuomista (s. 1961). Aamulla minun on kirjoitettava molemmista lyhyt taiteilijaesittely tulossa olevaan Ars Fennican juhlakirjaan. Deadline oli ja meni jo perjantaina. Sitten pitää kiirehtiä Lauri Ahlgrénin (s. 1929) luo jatkamaan haastatteluani hänen kirjaansa varten. Ja välillä tulen epäilemättä miettimään kauhulla kaikkea sitä, mitä olen unohtanut tai mitä en yksinkertaisesti ole halunnut muistaa.
Lohtu on se, että kaikista näistä taiteilijoista olen kiinnostunut ja pidän heidän tuotannostaan. Tunnen siis kuitenkin tekeväni mielekästä työtä, vaikka olisinkin ehkä levon tarpeessa.
Siis töihin!

1 kommentti:

  1. Joo, kriitikoita on yhä vähemmän, joten sitten jotkut joutuvat tekemään poisheitettyjenkin työt.

    Mutta vakavasti puhuen miellyttävä stressi on aivan yhtä paha kuin onneton stressi.

    VastaaPoista