Vuoden viimeisimmät Guggenheimit

Eilen kävin Helsingin kaupungin suomenkielisen työväenopiston kuvataideopettajien pikkujoulussa pitämässä puolentoista tunnin palopuheen ja esitelmän yhdistelmän Guggenheim-hankkeesta. Tapahtuma järjestettiin Nuorten toimintakeskus Hapessa, jonne työväenopiston kuvataidekeskuskin muutti viime vuonna.

Parikymmenpäinen yleisö oli aktiivinen ja tunnelma vastaavasti hyvä. Lähdin liikkeelle vähän kauempaa kuin tämän vuoden alusta. Hahmotin politiikan ja taiteen kytkyä, joka mielestäni hajosi jo 1980-luvun alussa kokonaan mutta joka rakennettiin uudestaan 2000-luvun alussa, kun Berndt Arell ja Janne Gallen-Kallela-Sirén pystyttivät polarisoivasti rajalinjoja uudestaan omien valtapyrkimystensä myötä, kun he tarvitsivat hyvän vihollisen ja alkoivat puhua jostain pysähtyneestä vasemmistoklikistä, jota ei todellisuudessa ollut olemassakaan. Mukaanhan liittyi tunnetusti taiteilijakunnasta peräti kaksi maalaria, varsinkin Osmo Rauhala (s. 1957) ja vähemmässä määrin Nanna Susi (s. 1967), joka ei Rauhalan tavoin kirjoittele poliittisia komenttejaan pitkin yleisönosastoja. Palkintonsakin ovat molemmat uskolliset aseenkantajat saaneet: Rauhalalla oli näyttely Tennispalatsissa vuonna 2004, ja Susi saa vihdoin omansa ensi vuoden lopulla Meilahteen.  

Sitten puhuin yksityisen rahan ja taiteen lisääntyvästä kytkystä ja kerroin sen, minkä suomalaisista kehityskuluista 2000-luvulla tiedän. Ja sitten kerroin tietenkin kaiken tietämäni Guggenheim-hankkeesta ja siitä prosessista, jolla sitä on viety läpi – muun muassa hankkeen esikuvallisesti toteutetusta läpinäkyvyydestä.  Esimerkiksi siitä prosessista, jonka myötä Helsingin kaupunginhallitus viikon harkinta-ajalla ja ilman mitään taustamateriaalia antoi G:lle sen yli miljoona euroa selvitysrahaa.
Sitten keskustelimme Helsingin taidemuseon kohtalosta. Kuvataiteilija Sirpa Häkli (s. 1960) muuten otti esiin seikan, jota en ole aiemmin tajunnut edes miettiä. Kun Helsingin taidemuseo halutaan uhrata Guggenheimille, niin kuka ottaa sitten vastaan vastuun kunnallisesta taidekasvatuksesta, lapsista ja nuorista. Millä hinnalla tällaiset ryhmät pääsevät G:hen ja mitä ohjelmaa siellä mahtaa olla tarjolla? Hyviä kysymyksiä. Parin viikon kuluttuahan me sitten jo tiedämme, että ottiko selvitysryhmän raportti kantaa tällaisiin kysymyksiin. 
Sitten jätin opettajat pikkujouluviiniensä pariin.