Katutaidetta 115: Halla-aho ja Stalker

Veinpä vanhan (vm. 92) autoni korjaamoon, jotta pääsisin sen kanssa joulua karkuun Tallinnaan ja sieltä vaikka käymään retkelle jonnekin päin Viroa – esimerkiksi Andrei Tarkovskin Stalkerin (1979) kuvauspaikoille Jägalajoen putouksen (8 m) lähistössä. Siellä on kaksi vanhaa vesivoimalaa, jotka toimivat Stalkerin keskeisinä kuvauspaikkoina. 

Käytän yleensä samaa hernesaarelaista korjaamoa. Lähtiessäni muistin surffaillessani juuri lukeneeni marraskuisen jutun korjaamon viereisestä seinämaalauksesta ja siinä esiintyneestä Jussi Halla-ahon karikatyyristä, jota risteilyturistit ovat kiivaasti kuvanneet. Olen itsekin blogissani viime kesänä noteerannut Hernesaaren jättimäisen graffitin, mutta en sitä aikoinani kuvatessani tunnistanut Halla-ahoa. Piti käydä uudestaan tsekkaamassa, ja tässähän tuo:

 
Tekijä on käsittääkseni Hende Nieminen (s. 1976). Ihan Halla-ahon näköinen se ei ole, mutta aika hauska kuitenkin. Kuun alussa asiaan palattiin uudessa jutussa, jossa varmaankin yritettiin hämmentää tilannetta: Pitäisikö Halla-ahon haastaa tekijät? Hänellä ei kuulemma ole kuitenkaan mitään vaatimuksia asiasta.
Sinne vain retkelle! Hernesaaressa voi kokea hieman stalkermaista rappioromantiikkaakin ennen kuin sinne joskus nousee kalliita asuntoja. Ei kaupunkikaan taida niemennokasta tänä väliaikana paljoa piitata, tässä tunnelmia 14:n päättäriltä:

Ja minullapa on Viroon lähtiessäni matkalukemisina Arkadi ja Boris Strugatskin Stalker (1972, suom. 1982):

Aamu-tv:ssä kysytään nyt juuri tätä kirjoitettaessa, että tuleeko tästä joulusta kaikkien aikojen taantumajoulu. Ihan sama. Ostin ylläolevan kirjan itselleni joululahjaksi Espoon Steinerkoulun joulumyyjäisistä yhdellä eurolla.

No, hyvä on. Ostin minä muutakin. Papu Pirtolalta (s. ?) hienot turvepohjalliset parilla kympillä [tai jos ollaan ihan tarkkoja, Papu antoi kaksi euroa alennusta, ja sillä kakkosella ostin sekä Stalkerin että Vatslav Nižinskin elämäkerran Nižinski sekä Nižinskin viimeiset vuodet (1984)]:

PS. Vähän myöhemmin. Tää Hende on muuten aika vahva tekijä. Tässä tuore piparkakkutalo tuoreesta aiheesta:

Ja tästä linkistä raportti sen valmistumisesta.

Katutaidetta 105: Retki Hernesaareen

Palaan vielä parin viikon taakse. Lauantaina 10.8. tein retken Hernesaareen katsastamaan Nykytaiteen museo Kiasman URB-tapahtumaan liittyvää katutaideprojektia RE-PUBLIC. Järjestäjätahoja oli useita, enkä oikein ole jaksanut keskittyä koko projektin taustojen selvittelyyn, mutta tästä linkistä voi alkaa selvitellä projektin rakennetta. Minä olin enemmän kiinnostunut siitä, miltä näytti, kuin siitä, kuka oli tilaaja, tuottaja ja kuraattori jne. Tältä siellä näytti:

Ja oli siinä mennyt ohessa yksi romuautokin:

Ja liekö niin, että paikallinen autokorjaamo oli myös päättänyt käyttää tilaisuutta hyväkseen?:

Tämä varsinkin oli hauska, koska Carboys on nykyinen luottokorjaamoni: edullinen, nopea ja erittäin asiakasystävällinen [tämä ei ollut maksettu mainos].
Hernesaaressa on ollut parikymmenhenkinen porukka – sekä venäläisiä että suomalaisia. Tästä linkistä yhden mukana olleen suomalaisen – Hende Nieminen (s. ?) – raporttia. Yksi ohjaavista venäläisstaroista oli itse asiassa ukrainalainen: Roman Minin (s. 1981), jonka kotisivuilla on paljon hyviä kuvanäytteitä.  
Komeaa jälkeä. Ja kohtahan Hernesaari tällaisena on muisto vain.