Julkaistua 105: Kötöstelyt aukeavat hymähdykseen

Eilen ilmestyi Kauppalehdessä piskuinen arvioni Sauli Miettusen (s. 1961) näyttelystä Amos Andersonin taidemuseossa. Kovin suopea en ollut:

Kötöstelyt aukeavat hymähdykseen 

Kemissä vaikuttava ja Etelä-Suomessa verrattain tuntematon kuvanveistäjä Sauli Miettunen (s. 1961) yhdistää akateemista perinnettä ITE-taiteeseen. Hän on valmistunut Lahden Taideinstituutista jo 1980-luvun lopulla, mutta hänen veistoksensa tuovat mieleen pikemminkin kansanomaisen luovuuden ryöpsähdykset, joita meillä viime vuosina on niin ylenpalttisesti juhlittu. Miettunen yhdistelee materiaaleja villisti ja nimeää teoksiaan keksimillään sanoilla, jotka manifestoivat pikkuhauskaa ja poikamaista junttihuumoria – liekö sitten harkittua brändäämistä, kun kyse on kuitenkin pohjoisen taiteilijasta, joihin hulluus on perinteisesti yhdistetty. Kokonaisuudessaan hän nimittää veistoksiaan kötöstyksiksi. Vähän sellainen taidemaailman Konsta Pylkkänen taitaa olla tavoitteena, mutta ehkä ikää ja kokemusta pitäisi olla vielä liki kaksin verroin.

Miettunen on sekä taitava että nokkela, mutta eivät hänen teoksensa, jotka muistuttavat osin esihistoriallisia löydöksiä, pidempää tarkastelua tahdo oikein kestää. Osa teoksista on vitsejä, jotka aukeavat ja tyhjenevät yhtä nopeasti aiheuttaakseen vain hymähdyksen ja osa alkaa jo tavoitella tylsää maneeria.

Näyttely on samalla uuden projektin avaus. Miettunen on toisen kuvanveistäjän, Kari Huhtamon (s. 1943) tuotantonsa ympärille rakentaman taidesäätiön ensimmäinen ”Pohjoinen taiteilija”. Näin Amos Andersonin taidemuseo on löytänyt taas uuden säätiön yhteistyökumppanikseen. Ja niitähän piisaa kohta kuin Suomessa yhdistyksiä konsanaan.

Näyttelykuvia 231: Kötöstyksiä?

Keskiviikkona 1.12. kävin Amos Andersonin taidemuseossa katsomassa minulle entuudestaan tuntemattoman kemiläisen kuvanveistäjä Sauli Miettusen (s. 1961) näyttelyä Kötöstyksiä (2.12.2010–17.1.2011).

Miettunen yhdistelee materiaaleja villisti ja tekee sen varsin taitavasti, mutta vähän outo ITE-taiteen ja poikamaisen junttihuumorin yhdistelmä jää kuitenkin päällimäiseksi vaikutelmaksi. Taiteena tämä ei tunnu kovin kestävältä, vaikka näissä osin esihistoriallisia löydöksiä muistuttavissa veistoksissa onkin mukana nokkeluutta ja joitain ihan hyviä oivalluksia:

Miettunen on Kari Huhtamon taidesäätiön valitsema ensimmäinen "Pohjoinen taiteilija". Ja Kari Huhtamohan (s. 1943) on Rovanimellä syntynyt kuvanveistäjä. Tästä siis alkanee uusi perinne. Ja hyvä näin. Ei mikään tuki taiteelle kai liikaa ole, mutta kyllä nämä pompöösit taiteilijat ovat joskus vähän hassuja perustaessaan elinaikanaan museoita ja säätiöitä ja laittaessaan esimerkiksi kotisivujensa etusivulle kuvan itsestään poseeraamassa pressan kanssa. Mutta taaplatkoon kukin tyylillään.