Helsingin Sanomissa tänään. Näitä ei haluaisi kirjoittaa. Elämän rajallisuuden tunne lisääntyy ikääntyessä koko ajan.
Jarmo
Saarekas 1954–2016
Taidevalaja
Jarmo Saarekas kuoli vakavaan
sairauteen Helsingissä 18. helmikuuta. Hän oli 62-vuotias, syntynyt
Helsingissä.
Saarekas
vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Hämeenlinnassa, missä kävi myös Teknillisen
koulun. Helsinkiin hän muutti 1980-luvun alussa.
Kuvanveisto
on ammatti, jossa vanhat mestari–kisällisuhteet ovat vieläkin voimissaan.
Kuvioon liittyy usein myös kolmaskin jäsen, veistäjälle kullanarvoinen
luottovalaja. Jarmo Saarekas aloitti työskentelyn tässä perinteisessä
kolmiyhteydessä akateemikko Kain
Tapperin (1930–2004) assistenttina. Hän perusti oman valimon Porvoon
vanhaan veturitalliin vuonna 1990, ja siirtyi vuonna 2000 Suomenlinnaan, missä
jatkoi valimotoimintaa aina kuolemaansa saakka.
Ennen
valajaksi ryhtymistä käsistään monipuolisesti taitava Saarekas toimi
1980-luvulla Kuvataideakatemian ensimmäisenä työmestarina, mutta valuhommat
veivät enenevässä määrin aikaa, ja niin hän joutui valitsemaan ammattien
väliltä. Kursseja hän kuitenkin piti Teknillisessä korkeakoulussa harvakseltaan
vielä myöhemminkin.
Saarekas
valoi jatkossa kaikki Tapperin veistokset mutta oli myös monen muun veistäjän
luottovalaja: hänen ammattitaitoaan ovat käyttäneet muun muassa Markku Hirvelä, Anneli Sipiläinen, Heimo
Suntio, Tommi Toija ja Jarmo Vellonen. Suhteet prosessissa
kietoutuvat monin tavoin: Tapperin oppilas, kuvanveistäjä Niilo Rikula toimi hänen valuapulaisenaan, ja siellä valettiin myös
Rikulan omia isoja töitä kuten runoilija Isa
Aspin muistomerkki Puolangalla.
Varsinaisen
taiteen lisäksi valaja saattaa tehdä paljon muutakin – pronssin lisäksi
Saarekas hallitsi taidot muidenkin metallien valamisessa, aina kultaa ja koruja
myöten. Hän teki yhteistyötä myös arkkitehtien kanssa, esimerkiksi Juhani Pallasmaan kanssa Cranbrook
Academyyn Yhdysvaltoihin. Onpa Kiasman yksi muhkea WC-lavuaarikin tulosta
Saarekkaan ammattitaidosta – kuten myös ovenkahvat. Hänen viimeiseksi työkseen
jäi 24-naulainen kanuuna suomenlinnalaiseen tykkisluuppi Dianaan.
Tilaustöiden
lisäksi Saarekas teki taidetta itsekin. Vuonna 2013 hän piti Turun
ekumeenisessa Taidekappelissa näyttelyn Flora
& Fauna, jossa oli mukana teoksia kymmeneltä vuodelta: 12 kasviaiheista
pronssireliefiä ja kuusi kalaa.
Saarekas
oli kiinnostunut aina siitä, ”miten kaikki toimii” – hänen kokemuksellista tietotaitoaan
käyttivät ystävät ja tuttavat monissa ongelmissa: Jake kykeni antamaan apuaan
aina korujen teknisestä suunnittelusta suurten rakenteiden lujuuslaskelmiin tai
taloyhtiön pihasuunnitelmiin.
Vastapainoa
kirjaimellisesti hikiselle työlle tarjosivat kalastus, matkustelu ja
ruuanlaitto sekä rakkaat kukat ja muut kasvit.
Kirjoittaja on
helsinkiläinen taidekriitikko, jonka kuvanveistäjäystävistä moni oli Saarekkaan
asiakas ja ystävä.
Ikävä on.
VastaaPoista