Katutaidetta 42 & Näyttelykuvia 413 & 414 & Julkista taidetta 42: Saldusissa

10.7. siirryimme Liettuasta Latvian Saldusiin, johon saapumispäivästä olen jo antanut raporttini kesken reissun. Yksi katutaideteos – ainoa Saldusissa näkemäni – jäi näköjään kuitenkin pois:

***

11.7. lähdimme kohti Viroa, mutta aamulla ehdimme kuitenkin vielä käydä Janis Rozentālsin (1866–1916), varsin kiinnostavan latvialaismaalarin kotimuseossa:

Rozentāls muuten asui suomalaisen vaimonsa, oopperalaulaja Elli Forsellin (1871–1943) kanssa Kulosaaressa kymmenisen vuotta, ja siellä hän sitten kuolikin.

***

Sympaattisessa pikkumuseossa oli Rozentālsin tuotannon lisäksi pieni liettualaisen taiteen yksityiskokoelma (Guntis Priedaiks -niminen henkilö lahjoitti Saldusin kaupungille vuonna 2007 58 teoksen kokoelmansa), jossa oli mukana myös uudempaa taidetta: 

*** 

Museon ulkopuolella oli kelpo, joskin toki hyvin tyypillisen pönöttävä pronssinen Rozentāls, jonka on tehnyt riikalainen kuvanveistäjä, kuvataideakatemian professorina toiminut Valdis Albergs 
(1922–1984):

Julkista taidetta 37 & Arkkitehtuuria 22: Kuurinmaan hunajapisarassa

Olen ollut pari viikkoa autolla lomareissussa, ensin Krakovassa viikon ja sitten Baltiaa kiertäen toisen viikon. Loppu alkaa nyt häämöttää. Palaan rästeihin myöhemmin, mutta kun nyt olen Latvian Kuurinmaan Saldusissa pienessä hotellissa pitkästä aikaa avoimen verkon äärellä, ajattelin antaa edes jonkinlaisen elonmerkin.

Baltian kohteet on tullut valituksi vähän sellaisella illalla tapahtuneella sormi kartalle -metodilla. Niin tänäänkin. Edellisen yön vietimme Nidassa Kuurinkynnäksellä, josta lähdimme kohti Latviaa. Sormi osui Saldusiin, jonne oli sopiva osapuilleen 300 km:n matka. Aivan vahingossa Saldus osoittautuikin ihan kiinnostavaksi taidekaupungiksi, koska yksi Latvian suurista klassikkomaalareista Janis Rozentāls

(1866–1916), on sieltä kotoisin ja koska siellä sijaitsee hänen kiinnostava kotimuseonsa. Sellainen on myös Riiassa, jossa olen muutama vuosi sitten käynytkin. Tarkoitus oli ehtiä museoon vielä tänään. 

Mutta sitten auto teki väliaikaisen tenän:

    Nuori liettualainen mekaanikko vaihtaa rivakasti (ja edullisesti) paskaksi menneet iskarit.

Matkallla piti vielä pysähtyä ihmettelemään neukkuajan ihmeitä, kuten vaikka vähän koomisen lomakohteen Sventojin neukkuaikaisia – tosin jo käytöstä poistettuja – lomamökkejä, joiden arkkitehtuurissa on jotain vallan lumoavaa:

Sitten Saldusiin vähän liian myöhään, mutta taidan vierailla museossa huomenaamulla. Iltaruoka tuli nautituksi yhdessä Saldusin vanhimmista (1850-luvulta) taloista, jossa sijaitsee ravintola Velve – kuulemma Saldusin paras. Ei ollut paskan hääppöinen, mutta tavallaan – siis niinku kontekstuaalisesti – ihan kelpo:

Ja sitten nukkumaan hotelliin. Matkalla sain vielä ihailla Saldusissa syntyneen kuvanveistäjä Kārlis Īlen (s. ?) Hunajapisara-suihkukaivoveistosta, joka viittaa siihen, miten eräs runoilija nimitti Saldusia "Kuurinmaan hunajapisaraksi". Mutta olihan maailma taas pieni: surfaillesaani huomasin, että juuri Īle voitti viime vuonna Korkeasaaren hiekkaveistoskilpailun. Vähän kitschiähän tämä hunajanpisara on, mutta hauska sitä oli reissussa katsella:

Kohta lisää.