Julkaistua 735 & Sipilän hallituksen kulttuuripolitiikkaa 10: Helsingin yliopiston Piirustuslaitos on pelastettava

Laadin äsken nettiadressin. Tässä siihen linkki:

Helsingin yliopiston vuonna 1707 perustettu Piirustulaitos on nyt leikkurin alla. Ja vähän niin kuin huomaamatta, niin kuin nykyään liian usein on tapana. 
Rakkaat taiteenystävät, pyydän, että jaatte tätä somessa niin paljon kuin ikinä jaksatte ja pystytte. Johonkin tämä SSS:n kulttuurin leikkuriraja on vedettävä! Nyt on taas sen paikka.
Ja jos haluatte lähestyä suoraan päätöksen tehnyttä yliopiston filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksen johtajaa, professori Matti Sintosta, tässä hänen sähköpostinsa: matti.sintonen (at) helsinki.fi. Pankaa pommittaen, jos siltä tuntuu. Tai siis: pankaa kunnolla pommittaen!
Ja vielä yksi pyyntö: nettiadressissa on myös kommentiosasto. Kirjoittaakaa siihen kokemuksia ja muistikuvia, niin asiaa ymmärtämättömätkin ymmärtävät paremmin. 
Lupaan toimittaa adressin Sintoselle noin kuukauden kuluttua. 
Tällainen kuva on muuten liikkunut Facebookissa:

Tässä itse adressin teksti, yritin olla mahdollisimman hillitty ja loukkamatta ketään:

Helsingin yliopiston Piirustuslaitos on pelastettava

Helsingin yliopiston nettisarjassa ’375 humanistia’ esiteltiin viime vuonna ylpeänä Helsingin yliopiston Piirustuslaitosta: ”Helsingin yliopiston Piirustuslaitos on Suomen vanhin taideopetusta antanut julkinen oppilaitos. Piirustuslaitos on osa humanistista tiedekuntaa ja on kulkenut yliopiston mukana vuodesta 1707 lähtien. Useat suomalaisen taiteen merkkihenkilöt ovat joko opiskelleet tai opettaneet Piirustuslaitoksella. Tähän esittelyyn olemme valinneet heistä kolme edustamaan Piirustuslaitosta: Magnus von Wrightin, Eero Järnefeltin ja Albert Edelfeltin.”

Nyt kun tänä vuonna vierailemme Helsingin yliopiston taidehistorian laitoksen sivuilla, voimme lukea vain lakonisen lauseen: ”HUOM. Piirustuslaitos ei ole auki opiskelijoille kevätlukukaudella 2016.”

Päätöksestä on turha syyttää yliopistoa – nykyhallituksemme leikkaukset ja niiden mukanaan tuomat YT-neuvottelut ovat se varsinainen syyllinen – mutta päätöksen laitoksen väliaikaisesta sulkemisesta teki kuitenkin yliopiston filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksen johtaja, professori Matti Sintonen.

Tämä kertoo kiistämätöntä kieltään siitä, että leikkauksiin varautuva yliopisto viestii tällaisilla ennakoivilla päätöksillään epäsuorasti jo sen, kuka saa ensimmäisenä lähteä.

Piirustuslaitos ei varmaankaan ole osa yliopiston keskeistoimintoja, ja sen lopettaminen kokonaan on siis realistinen ja todennäköinen uhkakuva, kun leikkaukset saadaan varsinaisesti käyntiin.

Laitoksen merkitys on kuitenkin ollut suuri, joskin vaikeasti mitattava. Piirtämisen ja kolmiulotteisen hahmottamisen kyky on kaikilla aloilla merkittävä – oli sitten kyse matematiikasta, biologiasta, arkeologiasta, filosofiasta tai taidehistoriasta. Tämä koskee tekniikan lisäksi myös luovuutta,  ja sen monenlaisia sovelluksia eri aloilla.

Tuoreena esimerkkinä vaikkapa sarjakuvapiirtäjiemme eturiviin kuuluva Ville Ranta, joka kirjallisuusopintojensa lisäksi oli aktiivinen laitoksen opiskelija. Piirustuslaitos oli itse asiassa hänen ainoa kuvataideoppilaitoksensa. Ilman tätä laitosta emme ehkä tuntisi Rantaa juuri sellaisena mestarina kuin hän nykyään on.

Laitoksen viimeinen piirustusmestari Jan Neva oli täynnä suunnitelmia ja uusia ideoita. Määräaikaisuus kuitenkin katkaistiin tylysti. Samoin kävi uudesta alumniopetuksesta vastanneelle Hannele Kumpulaiselle, jonka kursseista oltiin varsin innostuneita.

Me allekirjoittaneet olemme huolissamme tehokkuusajattelun myötä turhaksi koettujen mutta ihmisen henkisen kehityksen kannalta tärkeiden, vaikkakin vaikeasti kvantitaviisilla menetelmillä mitattavien asioiden systemaattisesta alasajosta. Niiden merkitys elämän mielekkyydelle on suurempi kuin kukaan hallituksen jäsen tai kansanedustaja osaa kuvitellakaan.

Siksi vaadimmekin, että Piirustuslaitos on pelastettava. Sen tulevaisuus on taattava jollain erityismenettelyllä. Ei se turhaan ole ollut toiminnassa vuodesta 1707. Se on Suomen vanhin taideopetusta antanut oppilaitos. Se on myös Helsingin yliopiston taidehistorian oppiaineen ja laitoksen vanhin osa. Perinteillä on kaikkien hallituspuolueidenkin mielestä varsin velvoittava osa kulttuurissamme. Toimikaamme sen mukaan.

Näyttelykuvia 617 & 618 & Katutaidetta 57: Akatemiasta ja kadulta

Vietin viikonlopun Tallinnassa katsomassa taidetta, mutta palaan siihen vasta, kun olen purkanut vähän rästejä. Palaan siis vielä toissaviikkoon, jolloin keskiviikkona 7.3. kävin kahdessa näyttelyssä.

Korjaamo Galleriassa oli esillä suomalais-pietarilaisen Jan Nevan (s. 1974) maalauksia (2.–25.3.). Pietarissa opiskelleen ja siis klassisen venäläisen koulutuksen saaneen Nevan jälki on komeaa:

Neva on maalannut aiemmin klassisempaa figuuria mutta on nyt mennyt abstraktimpaan suuntaan. Näin hän itse: "Maalaan ihmishahmoja joista on riisuttu pois kaikki kulttuuriset merkit, joista on jäänyt jäljelle vain palanutta, kuivunutta lihaa. Nämä ihmishahmot voivat edustaa mitä vuosituhatta hyvänsä. Ne ovat olentoja heitettynä taivaan ja maan väliin, ne kantavat mukanaan eksistentiaalista tuskaa."

Minua on viime aikoina hieman ärsyttänyt se tapa, jolla Neva on esiintynyt julkisuudessa täynnä hybristä – se miten hän on korostanut sitä, että juuri tällainen klassinen venäläinen maalarikoulutus on sitä ainoaa oikeaa koulutusta ja kuinka esimerkiksi käsitetaiteen tekeminen on helppoa siihen verrattuna. Mutta kai aika tasii. Nuoren miehen täytyy olla täynnä voimantunnetta – tai ainakin joidenkin nuorten miesten. 

Nevan jälki on kuitenkin hienoa ja ekspressivisyydessäänkin harkittua, ja töissä on paljon vääntöä. Hieno näyttely siis.

***

Sitten piipahdin Kuvataideakatemiassa asioilla ja ihmettelin pihalle ilmestynyttä katutaideduunia. En kerinnyt saamaan oikein selvää sen sanomasta ja tekniikasta, mutta hieno se oli. Täytynee vähän tutkia sen taustoja:

Ja sitten oli vuorossa katutaiteesta ponnistavaa ilmaisua galleriassa. Make Your Mark Galleryssä oli Janne Siltasen (s. 1976) näyttely Always the Outsider (2.–31.3.. Tämä Kuvataideakatemiasta valmistunut maalari on löytänyt graffitiherätyksensä 11-vuotiaana koivukyläläisenä poikana, ja jäljet näkyvät. Tässä tekijän omia lähtökohtia: "Inspiraation lähteinä minulla toimii lähes aina uutiset, vääryydet joita kohtaan nykymaailmassa, musiikki, elokuvat, sarjakuvat, katutaide ja kaikki mikä vaan vähänkään säväyttää minua ja minkä tuonti taulun pinnalle on minusta kiinnostavaa."

Vähän hajanaista jälki oli: 

Ainakin minusta tuntuu, että olisi hauska nähdä Siltaselta keskitetympää ilmaisua, jotain teemaa enemmän syvennettynä ja tutkittuna. Mutta kyllä hän kiinnostavia duuneja tekee:

Ps. Vähän myöhemmin. Tulipa tuossa jo alle kommenti, joka kertoi, että Kuvataideakatemian pihalta löytyvän duunin tekijä on Jussi TwoSeven (s. ?), jolla on takanaan jo muutama näyttelykin. Tässä linkki Voiman arvioon toissavuotisesta näyttelystä.