Kaalinhakumatkani tänään johti reissulla kuitenkin kolmeen galleriaan. Galleria Huudossa Uudenmaankadulla oli Katariina Salmijärven (s. 1972) näyttely Väreissä (17.11.–5.12), jonka oli tarkoitus esittää synesteettisiä maalauksia. Mutta ei se oikein toiminut. Alla esimerkiksi vasemmalla 'viha' ja oikealla 'rakkaus' erilaisissa väreissä. Vaikea minun on tuota sinistä erityisenä vihana pitää – ja ei kai se, että jotkut värit ovat perinteisesti symboloineet joitain asioita, tee jutusta vielä kovinkaan synesteettistä:
Ihan sieviä maalauksia, mutta eivät ne ihan oikeasti syntestesiaan liity. Vähän haastavampaa mietiskelyä, please.
***
Valokuvagalleria ja -kirjakauppa Luovassa on silloin tällöin ihan kiinnostavia näyttelyitä, mutta kyllä paikan omistajat taitavat sitenkin heittää etsikkoaikansa hukkaan, sillä kyllä siellä niin usein on aivan joutavanpäiväisiä tai sitten ihan paskoja näyttelyitä, jotka tulevat hiljalleen karkottamaan vakavat asiakkaat. Niin oli nytkin. Kira Gluschkoffin (?) Everyone Is Art (18.11.–23.12) on taiteena lopulta ihan kiiltokuvamaista roskaa, joka ehkä kestää sellaisena poliittissävyisenä ulkonäyttelynä, jollaisena sen aikoinaan näin ja kirjoitin myös jutun Kauppalehteen. Ei tästä kovin kiinnostavaksi taiteeksi ole, vaikka rintasyöpä olisi kuinka tärkeä asia:
***
Helsingissä on aivan liikaa gallerioita. Yksi sellainen on Rööperin taidesalonki, johon vihdoinkin päätin tutustua – se kun on jopa kotiani lähimpänä oleva galleria. Enkä siltikään ole koskaan eksynyt sinne. No, eiköhän se ollut torstaisin auki vasta klo 16 alkaen, joten Ilmi Huovialan (s. ?) näyttely (10.–28.11.) jäi näkemättä. Tai näin minä sen ikkunasta, ja se kyllä piisasi ihan hyvin:
Silkkaa toritaidetta tämän rovaniemeläisen maalarin falski värimaailma on:
Ja nyt tunnen itseni taas ihan fasistiksi. Taidan ryhtyä aktiivisesti karttamaan näitä huonoja näyttelyitä, ettei tarvitsisi enää sanoa mitään ikävää. Sitä paitsi onhan esimerkiksi pahkakuppienkin myynti ihan legitiimiä toimintaa. Mitä minä sitä itkemään.
Hyvää yötä. Juon nyt kuitenkin ensin lasin Valpolicellaa.
