Kimmo Jylhämö & Klaus Welp (toim.): Louserit Vuittuun ja muita Voiman vastamainoksia. Voima / Into 2011.
Ilmaisjakelulehti Voima on vuodesta 1999 alkaen julkaissut vastamainoksia, joissa irvaillaan brändimaailman tapaa manipuloida meitä, suoranaisesti valehdella meille ja vaikuttaa asenteidemme maailmaan. Louserit Vuittuun kokoaa näitä mainoksia vuosien varrelta. Kokonaisuudesta selviää myös nopeasti, että kyse ei ole pelkästään irvailusta tai huumorista. Kyse on paljon vakavammasta asiasta, muun muassa kriittisestä medialukutaidosta, jota tämän kirjan avulla voi kukin tykönänsä kehittää. Kirjan omin sanoin: "Vastamainonta kyseenalaistaa mainosviestinnässä käytetyn retoriikan ja mielikuvakytkennät kaappaamalla viestin, purkamalla sen osiin ja kääntämällä sisällön päälaelleen. Vastamainos imitoi mainonnan kuvakieltä ja puhetyyliä, se purkaa markkinoinnin konventioita ja tekee huumorin avulla näkyväksi kaupallisia pyrkimyksiä ja strategioita."
On selvää, että kaikki Voiman vastamainonnan oivallukset eivät ole silkkaa neroutta, mutta suurin osa kirjan esimerkeistä omaa kyllä klassikkoainesta. Jokaisen mainoksen kohdalla on myös mainoksen syntyä hyvin avaava teksti – usein myös varsin havainnollisine ja yksityiskohtaisine syntyhistorioineen, jolloin innokas lukija ja photoshoppaaja kykenee myös ottamaan virikkeitä. Tämä onkin kirja, joka kuuluisi mielestäni jokaisen koulun kirjastoon ja kuvataideopetuksen materiaaliksi.
Ja itsehän tietysti anti-Guggenheim-henkilönä riemastuin tästä (Voima 7/11):
Vielä yksi tärkeä asia. Klaus Welpin (s. 1970) – Voiman AD, joka on vuodesta 2005 vetänyt lehden vastamainoskampanjaa – jälkisanat saivat minut hyvin surullisiksi. Tässä ote: "Alkuvuodesta 2011 otimme yhteyttä Kiasman johtoon tarkoituksenamme ehdottaa retrospektiivistä näyttelyä Voiman vastamainoksista Kiasman sisä- tai ulkotiloissa. Ensireaktio oli lupaava, mutta kokouspöydässä kuvaan marssivatkin elämän realiteetit: kerrottiin, että Kiasman yhteistyökumppaneita kritisoivia teoksia ei mahdolliseen näyttelyyn voisi sisällyttää ja että edessä olisi vielä keskusteluja siitä, 'mihin olemme päätämme pistämässä'."
Kun toimin Taiteen päätoimittajana kymmenisen vuotta sitten, puutuin useammankin kerran kirjoituksissani kasvavan sponsoroinnin vaaroihin – muun muassa sensuurin ja itsesensuurin lisääntymiseen. Tuolloin muun muassa Kiasman Perttu Rastas vähätteli miltei isällisesti naureskellen riskejä käydessämme keskustelua lehden palstoilla.
Tässä se nyt sitten nähtiin käytännössä. HÄPEÄ, Pirkko Siitari!!!
PS. Tässä muuten toissapäivänä kuvaamani Kiasman kunniataulu:
Siinä siis pääyhteistyökumppanit: A-lehdet, Deloitte, Hasan & Partners ja Nokia. Ja myös ne pienemmät maksajat eli tavallisemmat yhteistyökumppanit Dagmar, Lönnberg ja Tikkurila.
Käännettynä käytännön kielelle: Jos olet nuori taiteilija ja teet yhteiskuntakriittistä taidetta, älä käsittele näitä toimijoita, jos haluat päästä töinesi Kiasmaan.
