Muu Galleria kuuluu niihin paikkoihin, jota on syytä seurata aktiivisesti. Onneksi se on nykyään Kuvataideakatemian Galleria Fafan vieressä, niin laiskempikin katsoja pääsee helpommalla haistelemaan sitä, mitä nuorempi ja – ainakin toistaiseksi – epäkaupallisempi väki taiteen saralla tekee. Keskiviikkona 21.4. kävin katsomassa Lahdesta valmistuneen ja Paimiossa asuvan kuvanveistäjän Atte Uotilan (s. 1980) näyttelyä Metsään meni (9.4.–2.5.).
Näin vaikeaa taiteen luontesuhteen pitää nykyään olla! Ensin kaivetaan jostain kasvi, sitten tuodaan se galleriaan kasvamaan – toki kiduttamatta (tai enhän minä tiedä) ja hyvissä olosuhteissa – ja siten se viedään takaisin luontoon kasvamaan.
No, olihan siellä muitakin maisema-aiheisia käsitteellisiä ja osin performatiivisia töitä. Olisin minä voinut ottaa galleriasta vaikka t-paidan ja lähteä omaan maisemaani sitä kuvaamaan, mutta en nyt vain jaksanut. Käsitteellisissä teoksissa on kuitenkin edes se hyvä puoli, että tekemisen sijaan voi ajatella tekevänsä. Siis ajatella tekevänsä sellaista asiaa, mitä ei ole aiemmin osannut ajatella. Parhaimmillaan vielä sellaisella tavalla ajatella, joka on ollut vähän vieras. Ja joskus voi toki tehdäkin sitä, mitä ei ole ennen tehnyt. Näiden ajatusten takia minulle jäi näyttelystä hyvä olo, vaika esimerkiksi seinään läimästyt pikkusievät epäskarpit kuvavedokset eivät avautuneet minulle lainkaan.
***
