Julkaistua 329: Johan nyt: Taiteilijat tykkäävät autoista!

Tänään olisi sitten autoilupäivä. Eilisessä Kauppalehdessä ilmestyi ennakkojuttuni Seppo Renvallin (s. 1963) ja hänen kavereidensa tämänpäiväisestä autotaidetapahtumasta. Oma otsikkoni oli vähän hillitympi ('Autolla kulttuuri liikkuu'), mutta tässä tämä:

Johan nyt: Taiteilijat tykkäävät autoista!

Suomalaisen rockin historiassa on vihdoinkin opittu arvostamaan klassisten roudareiden panosta. Kuvataiteen alueella Seppo Renvall ystävineen vie tämän pidemmälle: autohan se on, joka taidetta yleensä kuljettaa ja ihmisiä yhdistää.

Helsinkiläisillä parkkipaikoilla tapahtuu lauantaina 25.8. kummia. Tapahtumat alkavat iltapäivällä Annantalon nurkilla, missä performanssin, tanssin ja musiikin välimaastossa liikkuva Yhtäkkiä tässä -ryhmä avaa Konst Parkings -tapahtuman. 

Taideparkkeerauksessa on kyse pienimuotoisesta kevyen rakenteen kaupunkifestivaalista, jossa pääosassa on auto. Tuottajana toimii kuvataiteilija Seppo Renvall, toinen moottori projektin takana on myös monipuolinen kuvataiteilija Maija Saksman. Mukana ryhmässä ovat Mi Duncker, Riku Mäkinen ja Roope Ahola. Autoilemaan on houkuteltu sekä kotimaisia eri alojen artisteja ja myös kaksi ulkomaalaista ronskia tekijää: berliiniläinen Dida Zende, joka on ympäri maailmaa tuunannut hylättyjä bensa-asemia Vapaiden kansainvälisten huoltoasemien (FIT) kulttuuriseksi ketjuksi, sekä nykyään Tallinnassa vaikuttava kalifornialaissyntyinen Steve Vanoni, joka liikkuu miltei kaikilla taiteen alueilla performanssista romurautaveistoksiin. Hän hankkinut kokemusta jopa teksasilaisten vankiloiden taideterapeuttina.

Renvall muistuttaa auton roolista kaupunkien ulkopuolella: ”Autolla ollaan kyydissä. Auto kokoa ihmisiä, se mahdollistaa erilaisten juttujen tekemistä. Auto luo myös oman dynamiikkansa: aina täytyy neuvotella siitä, kuka joutuu olemaan kuski.”

Renvall tunnistaa toki autoiluun liittyvät huonot asiat, mutta samalla vähän hymähtelee sitä, miten ensin pitää kuluttaa miljoonia, jotta nähtäisiin kivan näköisinä keskustassa fillaroivia ihmisiä. Moni kuitenkin joutuu väistämättä tukeutumaan autoon – varsinkin köyhät, jotka on ajettu keskustasta kauemmaksi.

Taiteellisessa autorituaalissa, jossa liikkuvat pienoisfasadit ambulanssista limousineen tuovat paikkoihin esiintyjiä, nähdään ja kuullaan rockia, runotta ja liikkuvaa kuvaa. Mukana ovat runoilija Arja Tiainen, trumpetisti Verneri Pohjola,  multi-instrumentalisti Jimi Tenor, performanssia ja abokulttuuria yhdistävä Motelli Skronkle sekä sirkusta ja musiikkia yhdistävä Laulavat Käärmeet. Puuautoveistoksensa tuo Korjaamon pihalle Corinna Helenelund. Tapahtuman päättävällä Lasipalatsin aukiolla nähdään mittava kooste autoaiheisia videoteoksia.

– Konst Parkings -tapahtuma: Annantalo (Annankatu 30), klo 15–16, Finlandiapuiston Kansalaistori (Kiasman ja Musiikkitalon välissä), klo 16–18, Korjaamon kesäpiha (Töölönkatu 51), klo 18–22, Lasipalatsin aukio (Mannerheimintie 22), klo 22–24; http://konstparkings.weebly.com

Näyttelykuvia 542 & 543: Homma paketissa

Kuvataiteilija Sirpa Häkli (s. 1960) on keksinyt hienon – eikä ihan tavallisen – idean: hän on juhlistanut tm-galleriassa kuvataideopintojensa päättymisen 25-vuotisjuhlaa näyttelyllä TOP 25 – Tunnustuksia ja muita maalauksia (30.11.–21.12.), jossa hän käsittelee kuluneen ajan merkittäviä teemojaan ja kokeilee niiden kantavuutta. Kyseessä on siis tietynlainen retrospektiivi, mutta kaikki maalaukset ovat kuitenkin kuluneelta vuodelta:

Näin syntyy hajanainen näyttely, ja taidehistoriallisia vittauksia on moneen suuntaan – muun muassa venäläiseen avantgardeen ja japanilaiseen tila-ajatteluun. Ja hauskalla tavalla näyttely ei sitten kuitenkaan ole hajanainen: myös taidehistoriasta akateemisen tutkinnon suorittanut Häkli löytää maalauksiinsa yhtenäisen klangin, joka tekee näyttelystä varsin raikkaan ja taustatkin huomioon ottaen täysin epäakateemisen. Häkli itse toteaa, että "tunnustukseni kuvaavat eskapismilla, nostalgialla ja taiteen historialla kyllästettyä epätäydellisyyden estetiikkaani". Ehkäpä juuri tällainen itsereflektion kyllästämä ote tuo maalauksiin sen keveyden, joka pitää ne hengissä. Niissä ei ole raskasta paatosta eikä taiteeseen niin usein liittyvää hybristä. Siis hyväntuulinen ja vallan mainio näyttely.

Vas. Selityksiä X, akryyli ja liimaväri kankaalle, oik. Selityksiä II, akryyli kankaalle. 

***

Galleriasta jatkoin sunnuntaikierrosta Kiasmaan, joka on siis muuten suljettu, mutta joulun alla siellä voi käydä Kunnon kirjallisuuden myyjäisissä (perjantaihin klo 16 saakka). Sattumalta osuin myös keskelle performanssia: lauantaina ja sunnuntaina siellä järjestettiin Konstpaketering, jossa joukko taiteilijoita teki vähän toisenlaisia taiteellisia lahjapaketteja halukkaalle yleisölle. Mukana olivat Roope Ahola (s. 1973), Mi Duncker (s. 1963), Riku Mäkinen (s. 1974), Seppo Renvall (s. 1963) ja Maija Saksman (s. ?). Materiaalia piisasi: tekoturkiksia, vaatteiden kaavoja ja ties mitä tilpehööriä. Loistava idea, jota lienee syytä jatkaa:

Tämän jouluhenkisempää oloa minulla ei tänä vuonna ole ollutkaan. Vähän harmitti, kun minulla ei ollut mitään paketoitavaa. Vasta myöhemmin tajusin, että olisinhan minä voinut paketoida tyhjää.