Näyttelykuvia 814: Vähän viileetä

Palaan vielä rästeihin. 19.6. kävin Forum Boxin avajaisissa. Martti Aiha (s. 1952) ja kaksi saksalaista – Tobias Grewe (s. 1976) ja Rainer Junghanns (s. 1963) – esiintyivät yhdessä nimellä Transitions (20.6.–14.7.).
Tiedotteen mukaan tekijät hakevat jollain tavalla "interaktiivisuutta, prosessia ja dialogia", mutta minulle heidän keskinäinen yhteytensä jäi kokonaan hahmottumatta – vähän viileeksi jäi koko juttu.  
Abstraktia ja konstruktivistista valokuvaa tekevä Grewe on teemoiltaan vähän kuin Ola Kolehmainen (s. 1964), mutta vain ehkä hieman tylsempänä versiona:

Junghanns oli täyttänyt yhden huoneen meriaiheisilla minimalistisilla installaatioillaan – oli valokuvaa, videota ja esiin vedettäviä (miksi?) valolaatikoita:

Hän ikään kuin "vangitsee ajan kulkua", mutta lopputulos näytti vain nykytaiteen näköiseltä nykytaiteelta. On näitä ei-vedutamaisia merikuvia nähty ehkä jo tarpeeksi.
Kieltäydyn olemasta nationalistinen, mutta Aiha oli selvästikin kiinnostavin tästä kolmikosta. Hänen uudet veistoksensa ovat jotenkin rumankauniita; niiden Kiinassa tuotettu synteettinen aine on Aihan antaman pinnan ja kiillon kanssa jotenkin perversillä tavalla kiinnostava. Olisi itse asiassa ollut hauska nähdä hänen teemaa myötäileviä piirustuksiaankin enemmän. Kolmi- ja kaksiulotteisen pinnan rinnastaminen näissä orgaanisuutta tavoittelevein mutta kuitenkin epäluonnollisten veistosten kanssa tuntui aika kiinnostavalta:

Vähän tyhmäähän se on todeta, että Aiha olisi voinut täyttää Boxin yksinäänkin ja tehdä hienon näyttelyn, mutta juuri tältä minusta tuntui.

Näyttelykuvia 381 & 382 & 383 Julkaistua 154 & 155: Forsblom on nyt suurin ja mahtavin

Keskiviikkona pääsin luikahtamaan Galerie Forsblomin uusiin tiloihin. Pressitilaisuus oli vasta torstaina, mutta Kauppalehti halusi jutun jo aamun lehteen – tällaista pinnallista kilpailua jopa taidekirjoittajankin arki toisinaan on. 

Hulppean näköistä siellä oli – oikein suuren maailman meininkiä, niin kuin rahvaanomaisen perussuomalaisesti voisi asiaa kommentoida. Kirjoittamani juttu keskittyi itse galleriaan, ja mukana oli pieni kainalojuttu kolmesta avajaisnäyttelystä (7.5.–23.6.). Se oli lehdessä pantu rubriikin 'kritiikki' alle, mutta eihän se nyt sellainen ollut - pikemminkin jonkinlainen ennakkopuffi. Lisäksi pääjutun ihan loppuosa oli jäänyt osaamattomassa taitossa kuvatekstin alle, joten loppuhenkoseni jäi henkäisemättä. Tässä siis jutut kuitenkin kokonaisuudessaan:  

Forsblom on nyt suurin ja mahtavin

Galerie Forsblomin uudet tilat Helsingin Lönnrotinkadulla tuovat Helsinkiin mukanaan tuulahduksen Lontoon ja New Yorkin huippugallerioiden elämästä.

Galerie Forsblom toimi pitkään Pohjoisesplanadilla kerroksissa, ja laajeni sitten katutasoonkin, jossa haki paikkaansa Marimekon ja muiden brändiliikkeiden kanssa.

Katutason tilan vuokrasopimus oli kuitenkin umpeutumassa, ja galleriassa oli jouduttu tekemään varasuunnitelma.

– Vuokrasopimuksen jatkaminenkin olisi sitten onnistunut, mutta varasuunnitelma alkoi koko ajan tuntua houkuttelevammalta, kertoo galleristi Frej Forsblom.

Niin tehtiin päätös lähteä. Uusi paikka oli Vakuutusyhtiö Suomen vanha pääkonttori Lönnrotinkadulla. Armas Lindgrenin piirtämä mahtipontinen Suomitalona tunnettu kivilinna vuodelta 1911 on ulkoa varsin raskas, mutta kiiltelevän aulan jälkeen avautuu lasioven takaa moderni valkoinen galleriatila. Kävijä tuntee tulleensa keskelle New Yorkin taide-elämää. Sieltä tilan suunnitellut Gluckman Mayner Architects onkin kotoisin. Heidän käsialaansa on muun muassa Gagosian Gallery, yksi New Yorkin merkittävimmistä.

Eikö suomalaisen toimiston käyttäminen tullut mieleen?

– Kyse oli lähinnä siitä, että tämä tila oli niin vaativa ja vaikea, että piti olla referenssiä. Halusimme toimiston, jolla oli kokemusta, toteaa Forsblom gallerian mahtavassa kolmiosaisessa pääsalissa, joka hohtaa katosta tulevasta luonnonvalossa.

Vuorokausi ennen h-hetkeä.

Ja omaa hohdettaan luovat myös lattia ja kiinteät kalusteet, jota on valmistettu punertavasta douglaskuusesta. Samanlaisesta kuin on käytetty Lontoon Saatchi Galleryssa, hymähtää Forsblom.

Antaako taiteen nykyinen markkinatilanne siis tällaisia signaaleja?

– Emme me tee lyhyen tähtäimen suunnitelmia. Tätä rakennetaan vuosiksi eteenpäin. Mutta olihan viime vuotemme kuitenkin gallerian historian paras, lisää Forsblom.

Helsingin harvojen huippugallerioiden kilpailuasetelmissa on Forsblom nyt ottanut rajun etumatkan. Ainakin ulkoisten puitteiden puolesta se on suurin ja mahtavin – itse asiassa sen 680 neliötä tekevät siitä jopa Pohjoismaiden suurimman. Jäämme toki vielä odottamaan Gallery Kalhama & Piippo Contemporaryn kohta tapahtuvaa muuttoa Ruttopuiston toiselle puolelle Bulevardille.

Mutta taistelu sisällöistä, sillä millä valkoisten kuutioiden seinät kulloinkin täytetään, ei lopu koskaan. Näin ajattelevat varmaan myös Galerie Anhava ja Galleria Heino.

***

Ja sitten se näyttelyistä kertova lyhyt kommentti:

Uudistuvaa sisältöä

Galleria Forsblomin uudet hulppeat tilata ovat kuulemma myös tuomassa uudistusta näyttelypolitiikkaan. Uusia nimiä on myös avajaisnäyttelyssä.

Päägalleriassa yhdysvaltalainen Jacob Hashimoto (s. 1973) esiintyy teoksillaan ensimmäistä kertaa Suomessa. Japanilaistaustaisen amerikkalaistaiteilijan tuotannossa yhdistyy perinteinen japanilainen kulttuuri materiaaleineen – muun muassa riisipaperi ja bambu – yhdysvaltalaiseen sodanjälkeisen abstraktin taiteen perinteisiin ja jopa digitaaliseen maailmaan. Hänen loputtomat riisipaperileijansa muodostavat vaikuttavan kombinaation kuvanveistoa ja maalaustaidetta, joissa hän lainaa maisemakuvauksen ja abstraktin ekspressionismin teemoja muodostaen jättimäisellä installaatiollaan oudon meditatiivisen kokonaisuuden.

Jacob Hashimoton (s. 1973) töitä viimeistellään kiireessä.

Suomalainen valokuvataide jatkaa sekin Forsblomilla voittokulkuaan. Avajaisnäyttelyssä kulmagallerian täyttävät Ola Kolehmaisen, Niko Luoman – ensikertalainen Forsblomilla – ja Ea Vaskon yhteisnäyttelyn näyttävät värivedokset, joiden vähäeleinen muotokieli tukee sekin uuden modernistisen galleriatilan vihkimistä – jos näinkin päin voi ajatella? – ja istuu hyvin myös Hashimoton maailmaan.

Projektitilassa esiintyy installaatiollaan tuore Ars Fennica -voittaja Charles Sandison, ja galleriatilan levittää ulos kadulle asti isokokoisista ulkoinstallaatiostaan tunnettu Kaarina Kaikkonen.

Pöytä on siis lupaavasti katettu.