Julkista taidetta 33: Kunnioita isääsi ja äitiäsi

Viime sunnuntaina matkustin kauas Etelä-Pohjanmaalle, Alavudelle, tapaamaan äitiäni kaiketikin elämäni ensimmäisen kerran – olen jo 54-vuotias! – äitienpäivän kunniaksi. Oli minulla vähän työasiaakin, sillä kävin hakemassa vanhempieni vanhan Opel Astran (vm. 1995) itselleni kesäautoksi, jotta voisin seilata Mäntässä väliaikaisen kesäpaikkani ja Mäntän kuvateideviikkojen näyttelypaikan Pekilon väliä ripustaessani näyttelyä. Eikä se tietenkään mennyt pikaisesta katsastusyrityksestä läpi, ennen kuin isäni luottomekaanikko Ristolainen oli vaihtanut siihen uuden katalysaattorin:

Yöni nukuin lapsuudenkodissani, (vanhan ja aikoja sitten kuolleen) Alavuden Säästöpankin komeassa talossa vuodelta 1930. Sen on suunnitellut Hanna-Liisa Kalliala, josta en nopeasti löytänyt juuri mitään tietoja:

Äitienpäivän kunniaksi nukuin tietenkin äitini Kaarina (Janne) Kantokorven (s. 1935) maalausten alla:

Kävin toki myös kurkistamassa isäni Voitto Kantokorven (s. 1935) pikkutyöhuonetta – veistoksia hän tekee vanhassa navetassa, josta on talviaikojen työskentelyllään hankkinut kuvanveistäjälle niin ominaisen nivelrikon. Oven päällä muuten hänen Suomen Taideakatemian koulun (nyk. Kuvataideakatemia) aikainen omakuvansa:

Iltaoluesta haaveileminen on näissä taantuvissa pikkukaupungeissa sunnuntai-iltana turhaa: toinen pubi on avoinna vain pe–la ja toinen ti–la. Niinpä jouduin tyytymään kävelyyn ja tarjolla olevaan julkiseen taiteeseen.

Johannes Haapasalo (1880–1965) on veistänyt Alavuden keskustan ainoaan varsinaiseen risteykseen säveltäjä Toivo Kuulan jähmeähkön muistomerkin – Kuula on nimittäin syntynyt Alavudella: 

Osin alavutelaisia oli myös Stenbäckien merkittävä pappissuku, jota juhlistaa kummisetäni Raimo Heinon (1932–1995) abstrakti monumentti:

Veistos on tökerösti montteerattu, eikä sen vesielementtikään ole enää toiminut pitkään aikaan. Mutta näinhän tapahtuu Helsingissäkin. Sitä paitsi on todettava, että Heino oli pikemminkin mitalien ja pienoisveistosten tekijä. Julkinen veistotaide on erittäin vaikea laji.

Ja suurmiehiä löytyi vielä lisääkin. Huhtamäki Oyj:n kantaisä Heikki Huhtamäki oli alavutelainen leipurinpoika, jonka Heikki Nieminen (s. 1926) on ikuistanut rantapuistoon maailmallelähtötamineissaan:

Ettei olisi suorastaan vähän sympaattinen veistos!

Ja Alavudella on tietenkin sankarihautausmaakin, jonka kappelissa on Bruno Tuukkasen (1891–1979) lasimaalaus, tässä plexin läpi kuvattuna: 

Ja löytyi kyliltä vielä ITE-taidettakin – oikein Kiasmassa vieraillutta. En nyt kuollaksenikaan muista tämän alavutelaisen ITE-taiteilijan nimeä, mutta kaikki hänen veistoksensa ovat valkoiseksi maalattuja:

Ja sitten uudella autolla Mäntän kautta kotiin Helsinkiin. Mäntässä katselin kuinka Pasi Karjula (s. 1964), Antti Keitilä (s. 1966) ja Juha van Ingen (s. 1963) installoivat Forest Campin arvoituksellista teosta Mänttää varten:

Kyllä taas taidetta yhdelle lyhyelle reissulle piisasi.

PS. Päivän mittaan tuli tuohon alas pari kommentia, joista unohtamani ITE-mieskin selvisi. Kyseessä on Juha Vanhanen (s. 1957). Lukekaa lisää tästä kristillisestä ITE-taiteilijasta tästä Nykykansantaidesivustosta. Kiitos Ripsalle ja beettiskalle.

Luettua 44: Johannes Haapasalon veistoskokoelma

Pirjo Julkunen & Anna-Maria Larikka (toim.): Johannes Haapasalon veistoskokoelma. Mikkelin taidemuseo 1991. [Tekstit: Pirjo Julkunen]

Johannes Haapasalo (1880–1965) oli aikoinaan varsin vaikutusvaltainen kuvanveistäjä, joka toimi pitkään myös Suomen Kuvanveistäjäliiton sihterinä ja sittemmin puheenjohtajana. Mikkeliläissyntyinen veistäjä vaikutti Helsingissä, mutta palasi sitten vanhoilla päivillään Mikkeliin, jonne myös lahjoitti tuotantonsa, muun muassa ison määrän kipsiluonnoksia. Veistäjänä Haapasalo ei ole järin kiinnostava, ja iso osa esimerkiksi hänen julkisesta tuotannostaan koostuu melko tylsistä sankaripatsaista. Helsingissä on kuitenkin yksi varsin sympaatinen Haapasalo, Siltasaaren Paasivuorenpuistikossa sijaitseva Nyrkkeilijät (1930, paljastettu 1932). 

On kuitenin kiinnostava nähdä se kokonaisuus, mikä veistäjän tuotannosta jää, ja silloin vähän huonommatkin luonnokset tulevat uudella tavalla kiinnostaviksi. 

Tämä on asiallinen pieni kirjanen, josta saa oikein hyvän kuvan yhden suomalaisen riviveistäjän elämästä ja tuotannosta. Ja kyllä Mikkelin taidemuseossa kannattaa käydä katsastamassa kokoelman esillä oleva osa; on sielä muutama ihan kelpo klassinen veistoskin. Ja jos oikein innostuu, löytyy Mikkelistä kyliltäkin peräti viisi julkista Haapasalon veistosta. 

Näyttelykuvia 141 & Luettua 43: Hiroyuki Masuyama

Perjantaina matkustin Mikkeliin ja Mikkelin taidemuseoon kahdestakin syystä. Menin tapaamaan amanuenssi Paula Hyvöstä neuvotellakseni joistain kuvanveistäjä Johannes Haapasalon (1860–1965) kipsiluonnosten lainaamisesta näyttelyyn, jota kuratoin Villu Jaanisoon (s. 1963) kanssa Galleria Sculptoriin elokuuksi. Toiseksi menin katsomaan japanilaissyntyisen mutta nykyään Saksassa vaikuttavan kuvataiteilija Hiroyuki Masuyaman (s. 1968) valokuvanäytelyä (26.3.–2.5.), joka oli saanut lisäaikaa (5.9. saakka) kuvanveistäjä Harry Kivijärven (1931–2010) näyttelyn peruunnuttua tämän kuoleman johdosta. Kirjoittaakseni Masuyamasta juttua Taide-lehteen. Oli minulla vielä kolmaskin asia: olisin tavannut Hyvösen kumppanin, tutkija (väitellyt futisfanittamisesta) ja valokuvataiteilija Harri Heinosen (s. ?) ja keskustellut hänen uudesta valokuvaprojektistaan, josta on tulossa näyttely Helsinkiin, mutta juna-aikataulut olivat sekaisin, ja minulle tuli aivan liian kiire takaisin.

Liki puoli vuotta on tietysti aika pitkä näyttelyaika, mutta olipa Mikkelille sattunut onnenpotku, että he olivat Masuyaman maailmalta löytäneet ja että kyseessä on näyttely, joka pitkän lisäajan mainiosti myös kestää. Itse asiassa näyttely on varsin terveellinen muistutus siitä, että Helsingin ukopuolellakin on taidemuseoita ja että nekin tekevät ihan omaa salapoliisityötään siitä, mitä maailmalta on löydettävisä. Tämä vierailu on Masuyaman ensiesiintyminen Suomessa. Nyt siis joukolla Mikkeliin!

Mukana näyttelyssä on sekä videoita että digitaalisesti työstettyjä valokuvia, joissa Masuyama on muun muassa koostanut sadosta ja sadoista valokuvista hitaalla ja vaivalloisella tekniikalla J.M.W. Turnerin (1775–1851) ja Caspar David Fiedrichin (1774–1840) maalausten kopioita. Olihan häkellyttävän hienoja! Tässä malliksi Friedrichin Jäämerta (1824) kuvaava konstruktio LED-valokaapissa. Se on koottu 780 valokuvasta, jotka Masuyama on ottanut muuten oululaisissa ja kemiläisissä maisemissa:

Tässä reproduktio Friedrichin originaalista:

Erotatteko öljymaalauksen ja sadoista digitaalisista valokuvanpalasista tehdyn koosteen? On tämä siis vähän vitsikästäkin. Mutta on Masuyamalta esillä muutakin. Tässä esimerkkinä yksityiskohta (oma huono kuvani) teoksesta, jossa hän kuvasi satoja kuvia eräästä saksalaisesta kukkivasta kirsikkapuusta (sakura) – joilla on siis Japanissa aivan erityinen kulttuurinen merkitys – viiden kuukauden ajan ja koosti tuloksista sitten yhden kuvan, jossa näkyy kirsikankukkien keväinen herääminen ja sitten nopea lakastuminen:

Matkalla takaisin Helsinkiin luin junassa vielä pienen näyttelyluettelon Turner- ja Friedrich-kuvista:

Hiroyuki Masuyama: Caspar David Friedrich – Joseph Mallord William Turner. Sfeir-Semler Gallery 2007. [Tekstit: Anna Grosskoplf, Carl Friedrich Schröer]

Kaksikielisessä (saksa ja englanti) luettelossa käydään läpi Masuyaman Friedrich- ja Turner-sarjat, reprotaan työt ja näytetään myös yksistyiskohtia kuvista. Schröerin taidefilosofinen johdanto taustoittaa Masuyaman työn käsitteellisiä ulottuvuuksia. Kiinnostava pieni luettelo.

***

Koko valtakunnan ja VR:n aikataulut olivat palatessakin sekaisin, ja niinpä seisoimme esimerkiksi jossain pöpelikössä Kouvolan lähistöllä ties kuinka kauan. Kun en muutakaan keksinyt, otin Masuyaman innoittamana junan ikkunasta ties kuinka monta kymmentä pöpelikkökuvaa, joista ajattelin tehdä Photoshopilla koosteen. Enhän minä sellaiseen koskaan jaksa ryhtyä. Kunhan mainitsen tämänkin seikan vain esimerkkkinä siitä, kuinka monella tapaa hyvä näyttely voi inspiroida katsojaa. Tässä yksi satunnainen pöpelikkökuva: