Julkaistua 461: Maailmalle Berliinin kautta?

Viime viikolla ilmestyneessä Taiteessa (5/13) ilmestyi myös pikkuruinen katsaukseni Berliinin suomalaisgallerioihin. Vietin siellä viikon syyskuussa.

Eräs taiteilija ehti jo ihmetellä, että missä kärki, että olipas kritiikitön listaus. Niinpä olikin. Enkä muuhun pyrkinytkään. Ajattelin nimittäin, että kun Berliinissä tuntuu olevan aika voimakas imu ja kun se on aika lähelläkin ja vielä edullinen tavalliselle ihmiselle, niin tarjoan taidematkaajalle keskitetyn infon sen suomalaismenosta, jos vaikka joku haluaisi käydä bongailemassa. Tässä se: 

Maailmalle Berliinin kautta?

Suomalaistaiteilijan haaveillessa maailmanvalloituksesta on Berliini – ennestäänkin jo yksi taidepääkaupungeista – käynyt yhä varteenotettavammaksi vaihtoehdoksi. Kaupunkiin on 2010-luvulla perustettu useita suomalaisvetoisia gallerioita.

On toki mainittava, että ei maailmanvalloitus ole Berliinin kautta kovinkaan helppoa. Kaupunki on taidetta täynnä: mahtimuseoiden lisäksi tuhannet taiteilijat ja sadat galleriat kilpailevat huomiosta – ja myynnitkin tuntuvat tapahtuvan Saksassa lähinnä muissa kaupungeissa.  

Johonkin oleelliseen Berliinissä on kuitenkin helppo päästä kiinni: verkostoituminen on tässä avoimessa ja keskustelevassa kaupungissa helppoa, ja taide-elämää leimaa ainakin ruohonjuuritasolla kollegiaalinen henki.

 

Jari Haanperä oman duuninsa kanssa.

Vuodesta 2010 toiminut Suomesta Galleria alkaa olla Berliinin suomalaisen taide-elämän aatelia – sekä myös avantgardea. Sitä vetää mediataiteilija, ohjaaja ja valo- sekä äänitaiteilija Jari Haanperä yhdessä tuottajana toimineen puolisonsa Mirka Flanderin kanssa. Aiemmin Potsdamser Strassella sijainnut galleria on ehtinyt jo muuttaakin: se joutui siirtymään alkuperäisen kadun poikkikadulle – alueelle, jossa ollaan jo huorien ja sutenöörien valtakunnassa. Ja rosoinen on ollut Suomestan ohjelmakin: se on tarjonnut berliiniläisyleisölle toisinaan varsin kokeellista suomalaistaidetta – osa tekijöistä ei Suomessakaan ole kovin tuttuja mainstream-taidekentällä.  
Suomesta tekee yhteistyötä samassa talossa sijaitsevan Freies Museum Berlinin (www.freies-museum.com) kanssa, ja he ovat juuri avanneet talossa sijainneen vanhan kahvilan tiloihin uuden yhteisen projektitilan.

Tarjolla on näyttelytilan lisäksi myös residenssi. 

Suomesta Galleria 

Bülowstrasse 90 (Schöneberg) 

ti–la 13–18 

www.suomestagalleria.net

Galerie Toolbox.

Galerie Toolbox edustaa Suomessakin viime vuosina taidekenttää voimakkaasti muuttanutta taiteilijavetoista galleriatoimintaa. Seitsemän taiteilijaa – Maija Helasvuo, Minna Jatkola, Mika Karhu, Jukka Lehtinen, Niina Räty, Juha Sääski ja Jan Kenneth Weckman – löi hynttyynsä yhteen ja perusti syksyllä 2012 Berliiniin oman galleriansa. Vaikka kyseessä onkin epäilemättä seitsemän taiteilijan muodostaman ryhmän oma maailmanvalloitusyritys, on galleria sanojensa mukaan myös ohjelmallinen: se käsittelee ”sosiaalisia kysymyksiä visuaalisen taiteen keinoin”. Esimerkiksi avajaisnäyttelyssä käsiteltiin ”muuttuvaa Eurooppaa ja sen sosiaalisia ongelmia: eristäytymistä, vieraantumista, yksinäisyyttä ja välinpitämättömyyttä”. Suoraan katu-uskottavuuteen ei Toolbox ainakaan vielä kykene sijaitessaan melko hiljaisen ja porvarillisen pikkukadun lintukodossa.  

Tarjolla on näyttelytilan lisäksi myös residenssi. 

Galerie Toolbox 

Novalisstrasse 7 (Mitte) 

ti–la 12–18 

www.galerietoolbox.com

Viime vuoden heinäkuussa toimintansa aloitti Galerie Pleiku, jota vetää Lahden taideinstituutista vuonna 2008 valmistunut taiteilija Jukka Hyytiäinen. Itä-Berliinin keskiössä, trendikkäissä maisemissa toimiva galleria ilmoittaa esittävänsä ”korkealaatuista ja tuoretta nykytaidetta sen kaikissa muodoissa”. Ihan cutting edge ei linja ole kuitenkaan ollut, kun tarkastelee kolmeakymmentä jo pidettyä näyttelyä. Mutta odotellaan. 

Tarjolla on näyttelytilan lisäksi myös residenssi. 

Galerie Pleiku 

Eugen-Schöönhaar-Strasse 6A (Prenzlauer Berg) 

ti–la 14–19 

www.galeriepleiku.com

Eemil Karila ja Musterzimmer.

Huhtikuussa 2012 aloitti toimintansa Eemil Karilan vetämä Musterzimmer, joka on normaalin gallerian sijaan pikemminkin shworoom-tyyppinen ratkaisu. Galleria on Karilan työhuoneen etutilassa, joten pelkkä koputus ikkunaan saattaa avata gallerian. 

Näyttelyissä on nähty sekä berliiniläisen varsin kansainvälisen taiteilijayhteisön edustajia että myös runsaasti suomalaisia. Linja on ollut vakuuttava. 

Musterzimmer 

Crellestrasse 44 (Schöneberg) 

avoinna sopimuksen mukaan 

www.musterzimmer.net

   
Ja on Berliinissä jopa yksi suomalaisgalleria, jonka ei tarvitse pohtia epätoivoisesti sitä, mistä seuraavan kuun vuokra raavitaan. Varakas taiteenkeräilijä ja Ensto Oy:n puheenjohtaja Timo Miettinen on pitänyt omaa galleriaansa Salon Dahlmania pommituksista säilyneessä loisteliaassa arvotalossa Charlottenburgissa. Pyrkimys on vähän etabloituneempaan nykytaiteeseen – esimerkiksi tuorein näyttelyn pitäjä on Marina Abramovićin vanha kumppani Ulay. Esillä on kuitenkin ollut myös suomalaistaidetta. 

Tarjolla on myös studioasunto – mutta ei kenenkään normaalitaiteilijan kannata Berliinissä maksaa kuukaudesta 800 ja loppusiivouksesta 100 euroa. Tavallinen heebo asuu sillä Berliinissä helposti kolme kuukautta. 

Salon Dahlman 

Marburger Strasse 3 (Charlottenburg) 

pe 12–18, la 10–18 

www.marburger3.de

 

Timothy Personsin luotsaama Helsinki School on sekin pitänyt pysyvää kotipaikkaa Berliinissä jo vuodesta 2003.  

Gallery Taik 

Lindenstrasse 34 (Kreutzberg) 

ti-la 11–18 

www.helsinkischool.fi 

Kari Kenetti työnsä ääressä.

Eikä entinen helsinkiläisgalleristi Kari Kenettikään ole kokonaan unohtanut kuvataidetta. Hänen jo vuodesta 2008 toiminut designpuotinsa Kippis Designin seinillä on koko ajan tarjolla suomalaisia maalauksia, jotka ovat käyneet myös kaupaksi – tosin lähinnä expatriaateille. Mutta mitäs vikaa heidän taideharrastuksessaan sitten olisi?  

Kippis Design 

Torstrasse 147 (Mitte) 

ma–pe 11–18, la 11–16 

www.kippis-design.de

Ja kaduilla voi sitten yrittää bongata Janne Räisäsen, Robert Lucanderin, Antti Pussisen, Jussi Nivan, Mimosa Palen, Marianna Uutisen, Jukka Korkeilan, Niina Lehtonen Braunin… ja ketä kaikkia niitä nyt onkaan. Berliini alkaa nimittäin olla yksi Suomen suurimmista taidekaupungeista.

Näyttelykuvia 852 & 853 & 854: ... ja lisää Berliinin suomalaisuutta

Eikä tarvinnut mennä merta edemmäs kalaan. Talossamme (Bülowstrasse 90) toimii Jari Haanperän (s. 1957) ja Mirka Flanderin (s. 1959) pyörittämä Suomesta Galleria, jossa on esitelty suomalaista taidetta vuodesta 2010. Nyt oli vuorossa Tanja Koponen (s. 1968) näyttelyllään In This Room (7.–28.9.). Oli metka istua sohvalla kevyesti installoidussa huoneessa ja katsoa tv:stä samaa huonetta ilman minua istumassa:

Missä minä olen? Kuka minä olen? Mitä kuvassa näkyy ja koska? Reaaliaikainen oleminen ja dokumentti sekoittuvat jännittävällä tavalla toisiinsa.

***

Ja alakerrasta löytyi Freies Museum Berlin. Esillä oli ljublanaisen DELAK-ryhmän Postgravity Art/Noordung 1995–2045 (14.6.–17.10), vanhaa neukkuavantgardea ja avaruusajan painottomuutta sekoittava kummallinen näyttely:

 
En ole ihan varma siitä, miten vakavissaan nämä taiteilijat tutkivat "avaruuden kulturalisaatiota", mutta he ovat esimerkiksi tehneet performansseja painottomassa tilassa avaruustutkimuslaitoksella. Hauskalta ainakin tuntui.

***

Lauantai-illan kohokohta oli kuitenkin Haanperän uuden teoksen avajaisilta Suomestan ja Freies Museum Berlinin yhteistyössä avaamassa uudessa katutason tilassa. Entinen hämäräperäinen kahvila oli vaihtunut talon kahden gallerian yhteiseksi projektitilaksi. Haanperän FYR (2013) koostui kolmesta trampoliinikehikosta ja yli 200 öljylampusta sekä kolmesta vilkkuvasta valosta, joista Haanperä oli tehnyt majakan. Avajaiset olivat siis myöhään illalla, jotta majakka toimisi kunnolla:

Siinä istuimme kadulla varsin kansainvälisellä porukalla – mukana oli muuten yksi Berliiniin muuttaneista suomalaistaiteilijoista, ääni- ja kuvataiteilija Antti Pussinen (s. 1984, vasemmalla alla olevassa kuvassa), joka kertoili kokemuksistaan –, ja lähiympäristön alkaessa elää öistä elämäänsä, aloin yhtäkkiä miettiä Haanperän teoksen paikkasidonnaista luonnetta. Talossa taidetta, kadulla rappiota, rajapinta ikkunassa, sekä sisään- että uloskäynti mahdollisia.

En älynnyt kysyä Haanperältä itseltään mitään hänen intentioistaan, mutta katsellessani tuolilla olutta juoden viiden metrin päässä turhaan pokaa odottavaa nuorta prostituoitua ja kävellessäni ohi sutenöörien kahvilan nurkalla olevaan baariin hakemaan lisää olutta ja katsellessani sen varsin hämärää ja monenlaisessa kunnossa olevaa asiakaskuntaa – mukana mm. langanlaihoja transuja tiukoissa hepenissään – tulin ajatelleeksi, että FYR oli kuin taidemajakka tässä epämääräisessä ympäristössä. Tätä vahvisti vielä satunnaisten ohikulkijoiden seuraaminen: moni pysähtyi katsomaan, jotkut kuvasivat teosta kännykkäkameroillaan ja yksi nuori poika meni pyörällä ohi, pysähtyi ja kysyi: "Was ist das?" Minä sanoin, että "ein Kunstwerk", ja niinpä hän jäi käsi poskella tutkailemaan taidetta.
Hieno kokemus.

Taiteilija ja hänen loistonsa.

***

Ei tarvinnut myöskään mennä merta edemmäs kalaan päästäkseen berliiniläiselle työhuoneelle. Miltei viereisessä ovessa makuuhuoneestamme työskenteli italialaissyntyinen taidemaalari Mimmo Catania (s. 1955). Hän kutsui minut työhuoneellensa keskustelemaan viinipullollisen ajan berliiiniläisestä ja helsinkiläisestä taide-elämästä ja näytti minulle uusia maalauksiaan.

Työn alla oli sarja, jossa oli palavia autoja – osin pelkkiä autoja, osin hänelle ominaisella tematiikalla lisämerkittyjä:

Catanian töissä yhdistyy erilaisten kuvakielten – lehtileikkeleet, elokuvat jne. – lainaileminen ja yhdisteleminen ja tietty alleviivattu historiatietoisuus sekä kombinaatioiden tuottama vieraannuttaminen ja kummaksi tekeminen. Kiinnostava mallari, joka myös osoitti intoa päästä pitämään joskus Suomessa näyttely – Tallinnan Taidehallissa hän on vieraillut vuonna 2009.

   Catanian ölljyvärejä ja omakuva nuorena työhuoneen nurkassa.

Katutaidetta 106: Iltakahvilla kommunistien muistoksi

Maanantaina iltapäivällä tulimme Berliiniin. Asuntomme sijaitsee Bülowstrassella Suomesta Gallerian – pyörittäjinä mediataiteilija, ohjaaja, valosuunnittelija jne. Jari Haanperä (s. 1957) ja puolisonsa, muun muassa tuottajana toiminut Mirka Flander (s. 1959) – takahuoneissa olevassa residenssissä. Mitä lie haamuja huoneistossamme vaeltaakaan, sillä kämppää piti kommuunina aikoinaan hullu aktionisti Otto Muehl (1925–2013), ennen kuin perusti legendaarisen Friedrichshofin kommuunin Itävaltaan, mistä seurasi myöhemmin pedofiliatuomio. Nykyään näissä huoneissa kävelee onneksi paljon rauhallisemmin italialaissyntyinen, Berliinissä vuodesta 1984 vaikuttanut taidemaalari Mimmo Catania (s. 1955), jonka työhuone on miltei makuuhuonettamme vastapäätä.   

Mimmo Catania: Viime vuosisata, öljy, 2011.

Illan ainoa ohjelma oli käydä syömässä turkkilaista pikaruokaa ja juomassa kahvit ja brandyt vähän romanttisesti Rosa-Luxemburg-Platzilla, minne pääsi näppärästi metrolla:

Rosa Luxemburg vuonna 1910.

Siellä sitten piti miettiä saksalaista vallankumouksellisuuden historiaa: Rosa Luxemburgin (1871–1919) hengen lisäksi paikkaa koristaa Karl-Liebknecht-Haus – Karl Liebknecht (1871–1919) ja Luxemburg surmattiin spartakistikapinan jälkeen vuonna 1919 –,missä Saksan Kommunistinen Puolue avasi päämajansa vuonna 1926, ja Die Linke siellä toimii edelleenkin:

Aukiota dominoi Oskar Kaufmannin (1873–1956) piirtämä kansannäyttämö Volksbühne (1914, rekonstruoitu pommitusten jälkeen vuonna 1954): 

Taidetta en siis vielä harrastanut – paitsi sen mitä kadulla näin. Tässä ilmeisesti artisti nimeltä Hando (?):

Mutta näin minä hienon Simsonin Schwalbe KR51-mopedin 1960-luvulta:

Aika hauskaa täällä Berliinissä!