Näytetään tekstit, joissa on tunniste Timo Valjakka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Timo Valjakka. Näytä kaikki tekstit

lauantai 3. joulukuuta 2011

Luettua 88: Raili Tang


Timo Valjakka (toim.): Raili Tang. Parvs Publishing 2011. [Teksti: Timo Valjakka]

Taidekirjallisuuden asema Suomessa on melko tukala. Myynnit ovat pieniä, eivätkä kustantajat ole siksi enää kovin kiinnostuneita kuin jostain Helene Schjerfbeckistä (1862–1946) ja kultakauden herooisista mestareista. Museoidenkin julkaisutoiminta on alkanut näivettyä rahan puutteessa, ja monista merkittävistä näyttelyistä jää julkaisu tekemättä kokonaan. Siksi on hyvä, että sentään jotkut sinnittelevät, kuten valokuvaaja Jussi Tiaisen (s. ?) Parvs Publishing. Tiaisessa on vielä se hyvä puoli, että valokuvaajana – myös kokeneena taiteen valokuvaajana – hän tietää, miltä taidekuvan pitää painettuna näyttää.
Parvsin tuorein julkaisu summaa Raili Tangin (s. 1950) uraa. Timo Valjakka (s. 1953) on kirjoittanut hienostuneen johdantoesseen, joka avaa hyvin Tangin vähäeleistä tuotantoa, ja maalauksia on tarjolla vuodesta 1984 asti näihin päiviin. Kirjan visuaalista ilmettä ryydittää muutama Tiaisen hieno valokuva Tangin työhuoneelta. Hieno taiteilija ja hieno kirja.
Ei tällaista kirjaa yhtä lyhyttä rupeamaa enempää lue, mutta siihen voi palata koska tahansa, ja sitä kautta taiteilijasta tulee paljon elävämpi. Sitä kautta harrastajat ja tutkijat voivat koska tahansa tarkistaa käsitystään suomalaisen abstraktin maalauksen tilasta ja sen lähihistorian vaiheista. 
Tällaisia kirjoja pitää voida julkaista jatkossakin. Vihje: paras tapa taata taidekirjallisuuden tulevaisuutta omalta osaltaan – tämä on myös sitä kuluttajan vaikutusvaltaa aivan samalla tavalla kuin esimerkiksi luomun ja lähiruoan valitseminen – on käydä kirjakaupassa. Muutaman kaljan hinnalla sinulla on loppuelämäkseksi käytössä katsaus yhden taiteilijan kontribuutioon.  

PS. Olipas palopuhe. Ja nyt joku voi huomauttaa, että minäkin olen tehnyt useita tekstejä Tiaiselle ja että minulla on vain oma lehmä ojassa. Jos onkin, niin suurin huoleni on kuitenkin suomalaisen taidekirjan tulevaisuus. Minä nimittäin haluan ihan oikeasti lukea niitä jatkossakin.

perjantai 24. syyskuuta 2010

Arjen estetiikkaa

Käyn aika usein Itäkeskuksen uimahallissa ja olen kiinnittänyt aina silloin tällöin huomiota väestönsuojaan tehdyn hallin iloiseen ja rohkean värimaailmaan. Tänään kuitenkin oikein hätkähdin, kun pois lähtiesäni huomasin, miten epäsovinnainen käytävä- ja aulatilojenkin värimaailma on:


Mieleeni juolahti yhtäkkiä kollegani, myös taiteilijana toimineen Timo Valjakan (s. 1953) minulla luettama englantilaisen taiteilijan David Batchelorin (1955) Chromofobia (Reaktion Books 2000), joka varsin hienosti ja monipuolisesti analysoi länsimaiselle modernismille ominaista värien pelkoa. Timo olisi sen kääntänyt ja minä olisin Kustannus Oy Taiteen kautta kustantanut, vaan siinä se hiipui hiljalleen kustannustoiminta, eikä rahaa tällaisiin epäkaupallisiin hankkeisiin oikein enää ollut. Harmi.
Mutta lukekaa ihmeessä tuo hieno kirja. Ja käykää uimassa. Höyrysaunassa voi sitä paitsi miettiä juuri sellaisia asioita kuin kulttuurinen suhtautuminen väreihin.