Suoraan maalaustaiteen huipulle!

Päätin viime viikolla ryhtyä taidemaalariksi. Tai oikeammin Lahden Taideinstituutin jatko-opiskelija, valokuvataiteilija Päivi Koskinen (s. 1977) soitti minulle ja kysyi, että haluaisinko osallistua maalaustempaukseen, jossa haluttiin kiinnittää huomiota instituutin tulevaisuuteen. Kyseessä oli projekti, jossa maalattiin isolla porukalla "mosaiikkimuotokuvat" molemmista presidenttiehdokkaista. Eräänlaista nykyajan prikaatimaalausta siis. Ei tarvinnut kauan miettiä, kun jo vastasin myöntävästi. 

Koskinen toi minun palani perjantaina 28.1. ravintola Salveen, jossa istuskelin taidemaalari Olavi Pajulahden (s. 1944) kanssa virvoitusjuoman äärellä. Ja tokihan Pajulahtikin liittyi prikaatiin. Sunnuntaiaamuna kaivoin rakkaaltani joululahjaksi saamani guassit esiin ja maalasin osuuteni – palan Niinistön takkia. Kazimir Malevitš (1879–1935) lopetti – tai siis ikään kuin lopetti – stafliamaalauksen kuuluisaan Mustaan neliöönsä (1915), mutta minäpä sain aloittaa urani mustasta neliöstä:

Ihan mustalla en sitä viitsinyt maalata, koska olen oppinut, että ei oikea taidemaalari käytä puhdasta mustaa. Niinpä taitoin sitä vähän karmiininpunaisella. Tältä se näytti valmiina Matti Kujasalon (s. 1946) maalaukseen verrattuna:

Ja tältä se näytti Pajulahden työn rinnalla, kun luovutimme kuvassa näkyvälle Koskiselle maalauksemme – jälleen Salvessa sunnuntaina 29.1., kun olimme tulossa lämmittelemään Sinebrychoffin puiston rusettiluistelutapahtumasta (en luistellut):

Kännykkäkamerakuva: Sirpa Viljanen.

Ja tältä teokset näyttävät valmiina (valitettavasti jäljellä olevat palat olivat osa Niinistöä, jota jouduin maalaamaan mutta jota en aio huomenna missään tapauksessa äänestää):

Niinistön muotokuvassa ovat mukana muun muassa Tarja Pitkänen-Walter, Jani Leinonen, Anssi Kasitonni ja Stefan Bremer. Näin siis aloitin urani suoraan huipulta.

Mutta leikki sikseen. Tästä on kyse: 

Lahden Taideinstituutin opiskelijat kamppailevat yhdessä tunnettujen taiteilijoiden kanssa koulunsa puolesta 

Lahdessa tapahtuu kulttuuriskandaali !

Lahden Taideinstituutin opiskelijat maalasivat huippukuvataiteilijoiden kanssa muotokuvat presidenttiehdokkaille
Lahden Taideinstituutin opiskelijat ovat toteuttaneet yhdessä neljänkymmenen suomalaisen taiteilijan kanssa Sauli Niinistön ja Pekka Haaviston presidenttimuotokuvat. Muotokuvien maalaamiseen ovat osallistuneet mm. akateemikko Outi Heiskanen, kuvataideakatemian professori Silja Rantanen, valokuvataiteilija Stefan Bremer, taidemaalarit Elina Merenmies ja Henry Vuorila-Stenberg, Suomen Venetsian biennale -edustajat Adel Abidin, Jussi Kivi ja Jani Leinonen sekä Ars fennica 2011
voittaja Anssi Kasitonni.
Hallitus on ollut kohdistamassa suomalaiseen kulttuurielämään ja koulutukseen miljoonien eurojen säästöjä. Kokonaisia koulutusyksikköjä on joutunut lakkautuslistalle. Myös 40 vuotta toimineen Lahden Taideinstituutin toiminta aiotaan lopettaa, vaikka instituutti on palkittu useaan otteeseen Lahden ammattikorkeakoulun tuloksellisimpana yksikkönä ja sitä pidetään korkeassa arvossa
kuvataiteen kentällä. Lahjoittamalla tulevalle presidentille ja hänen haastajalleen muotokuvat Lahden Taideinstituutin opiskelijat haluavat puolustaa kuvataidekentän moniäänisyyttä ja korkeakoulujen
taidekoulutusta. Samalla opiskelijat haastavat presidenttiehdokkaat ja kuvataiteilijat osallistumaan keskusteluun kuvataidekoulutuksen tulevaisuudesta. Kulttuurialan päätöksiä tehtäessä tulisi kuunnella
todellisia alan asiantuntijoita.
Lahden Taideinstituutin alumneille tehdyn kyselyn mukaan 90 % instituutista valmistuneista toimii aktiviisesti kuvataiteilijoina. Koulusta valmistuneet taiteilijat menestyvät hyvin taiteen kentällä. Vuoden 2011 Ars Fennica palkinto meni kuvataiteilija Anssi Kasitonnille. Salmelan vuoden nuoreksi taiteilijaksi valittiin vuonna 2011 Maria Laine ja Basware 2011 kilpailun voitti kuvataiteilija Mikko Lyytinen. Pekka Haaviston muotokuva luovutettiin presidenttiehdokkaalle vaalitilaisuudessa Helsingin Musiikkitalossa torstaina 2.2.2012 klo 12.30. Paikalla mm. akateemikko Outi Heiskanen. Sauli Niinistölle luovutetaan tätä esittävä muotokuva Lahdessa vaalitilaisuudessa perjantaina 3.2.2012 kauppakeskus Triossa klo 17. Paikalla mm. kuvataiteilija Maria Laine.
Pekka Haaviston muotokuvan maalamiseen ovat osallistuneet mm. akateemikko Outi Heiskanen, professori Silja Rantanen, taiteilija Adel Abidin, taiteilija Jussi Kivi, kuvanveistäjä Kari Caven, taidemaalari Henry Wuorila-Stenberg, taiteilija Erkki Pirtola, taiteilija Kalle Hamm, taidemaalari Jukka Korkeila, taidemaalari Lars Holmström ja taiteilija Sasha Huber.
Sauli Niinistön muotokuvan maalamiseen ovat osallistuneet mm. professori Tarja Pitkänen-Walter, taiteilija Anssi Kasitonni, kuvataiteilija Jani Leinonen, taidemaalari Elina Merenmies, valokuvataiteilija Stefan Bremer, kuvanveistäjä Jaakko Niemelä, taidekriitikko Otso Kantokorpi, kuvataiteilija Maria Laine, kuvataiteilija Antti Laitinen, taidemaalari Kaj Stenvall ja kuvataiteilija Petri Saarikko.
Muotokuvaprojektityöryhmä Lahden taideinstituutista:
Päivi Koskinen
Atro Linnavirta
Anna Hiltunen
Angelica Saukkonen
Anita Naukkarinen

Lisätietoja:
Päivi Koskinen, valokuvataiteilija, Lahden taideinstituutin
aikuisopiskelija, 050-5434562, koskinen.paivi@gmail.com
Atro Linnavirta, Lahden taideinstituutin oppilaskunnan puheenjohtaja,
050-9192533, atroskari@gmail.com

***

Viime perjantain Stradassa oli Jonni Roosin toimittama ranka juttu Lahdesta. Tässä linkki.
Ja tässä linkki tapahtuman Facebook-sivuille.

Yhtykää rintamaan taistelemaan Lahden Taideinstituutin puolesta ja levittäkää sanaa!!!

PS. Aion minä niillä guasseilla maalata vielä jotain figuratiivistakin.

Näyttelykuvia 94 & 95 & 96 & 97 & 98 & 99 & 100: Seitsemän päivässä on kai jo liikaa

Lähdin aamulla taas näyttelykierrokselle ja uimaan. Iltapäivän olin varannut kirjoitushommille ja Kritiikin Uutisten toimittamiselle. Kierros alkoi Helsingin Taidehallista, jonne kuvanveistäjä Kari Huhtamo (s. 1943) oli rakentanut peruutusajalle pikaisen näyttelyn (18.5.–13.6.). Huhtamon geometriaa ja luontoa yhdistävä veistotaide on mielestäni mennyt teollisuusmaisuudessaan jotenkin liian viileäksi ja muotoilulliseksi, jotta jaksaisin taiteena siitä olla kovinkaan kiinnostunut. Ymmärrän kuitenkin, että juuri tällaista taidetta voisi olla esillä jossain suomalaisen lähetystön tai vientifirman aulassa. Sen verran viileää ja samalla kliseistä mutta toki myös komeasti toteutettua se tuppaa olemaan:

Yhtä kliseisiä olivat myös tarjolla olevat filminpätkät Huhtamon teollisesta metodista ja tuoreesta Tretjakovin uuden gallerian näyttelystä – jossa ei muuten sinänsä mitään sellaista ihmeellistä ole, että erityistä Tretjakov-korttia kannattaisi menestyksensä manifestoimisessa käyttää. Rahalla saa ja hevosella pääsee.

Aikamoinen déjà vu syntyi myös siitä, että näyttelyn taustalla soi Erik Satien (1866–1925) musiikki. Näin nimittäin oli asianlaita myös silloin, kun Huhtamo viimeksi esiintyi Taidehallissa yksityisnäyttelyllään vuonna 1999. Liki kymmenen vuotta eikä muutosta mihinkään suuntaan! Eikä Satien Gymnopédioilla ja Huhtamon kuvamaailmalla sitä paitsi mielestäni ole minkäänlaista suhdetta toisiinsa. Paitsi tietenkin se, että vuonna 1917 Satie sävelsi kokeellista huonekalumusiikkia (musique d'ameublement), eräänlaista hissimusiikin esimuotoa. Tällaista itseironiaa Huhtamolla tuskin kuitenkaan on. Ajatus loungeveiston trendikkyydestä on silti ehkä vähän hauska. 

PS. 29.5. Jaa, voisinhan minä tietysti senkin vielä mainita, että Satie on ollut minulle aina aika merkittävä säveltäjä. Hänen suomeksi ilmestynyt kirjoitusvalikoimansa Muistinsa menettäneen muistelmat (jack-in-the-box 1996) on sekä toimittamani että kustantamani. Itse asiassa koko kustantamo sai nimensä Satien samannimisestä pantomiimistä vuodelta 1899.

Erik Satien omakuva.

***

Mutta Taidehallin studiossa olikin sitten jotain uutta ja kiinnostavaa. Jenni Hiltusen (s. 1981) uusi mustavalkoinen ja todella hienosti kuvattu videoteos Blink (2010; 18.5.–13.6.) oli kummallinen mutta kaunis surrealistinen kuvakertomus, jossa oli myös ehkä vähän kiehtovakin SM-ulottuvuus. Vähän sellainen epämiellyttävä ja outo pedofiilinen olo sitä katsellessa kuitenkin tuli:

Oli myös kiinnostavaa sattua paikalle juuri sopivasti. Brittitähti Isaac Julien (s. 1960), jonka näyttely peruttiin Kiasmassa rahojen loputtua, oli juuri mittailemassa hallin tiloja tulevaa Helsingin juhlaviikkojen näyttelyään varten:

Ettei vain olisi niin, että Taidehallin pitää vähän saada nokitella Kiasmalle, kun se puolestaan viime vuoden juhlaviikoilla sai Eija-Liisa Ahtilan (s. 1959) jo sovitun näyttelyn Taidehallissa peruuntumaan?

***

Sitten menin Korjaamolle, jossa en ole pitkään aikaan käynytkään. Vaunuhallin pikkuruisessa studiossa esiintyi Vapaasta Taidekoulusta vuonna 2004 valmistunut Siiri Pohjolainen (s. 1979). Hänen kukkakollaasinsa (30.4.–6.6.) ovat iloisia, täynnä pusuja ja halauksia. Peace and love! Ihan sympaatista vaikka ehkä silti vähän tavanomaista:

Vaunusalissa – siis ravintolan seinillä – oli Barcelonassa ja Helsingissä työskentelevän Päivi Koskisen (s. 1977) Monday (26.3.–6.6.), valokuvia ihmisistä vaatteet päällä erilaisissa suihkuissa. Tiedotteen mukaan teos "käsittelee ihmisten rutiininomaista käyttäytymistä ja ahdistusta yhteiskunnan ja median määrittelemien toimintamallien puristuksessa. Olemmeko valinneet oikean työn ja parhaan kumppanin? Onko perheen haluaminen henkilökohtaisen ja ammatillisen kasvun tiellä?" On minun kyllä pakko todeta, että en ymmärrä tällaista polopoloa lainkaan näiden kuvien yhteydessä:

  

Jotain hauskaa – tai siis ehkä siis pikemminkin tragikoomista – kuvissa silti oli. Mutta turha niitä mielestäni on dokumentaarisiksi sanoa, niin kuin Koskinen itse tekee.

***

Varsinaisessa Korjaamo Galleriassa oli sitten sarja Denise Grünsteinin (s. 1950) Skagen-kuvia (30.4.–6.6.). Grünsteinhan esiintyy samaan aikaan myös Nykytaiteen museo Kiasmassa. Jotain kiehtovaa näissä kuvissa on, vaikka en ihan ymmärräkään sitä, miksi muutenkin arvoituksellisen kauniista kuvista pitää ottaa rakeisia osasuurennoksia. Tai ymmärrähän minä tavallaan, koska niistä tulee vähän sellaisia modernin metafyysisen maalauksen kaltaisia ihmemaailmoja:

***

Uinnin jälkeen jatkoin matkaa Kalevankadulle. Galleria Katariinassa oli nuoren, Taidekoulu Maasta pari vuotta sitten valmistuneen Inka-Maaria Jurvasen (s. 1980) taidokkaita vanerille toteutettuja lyijykynäpiirustuksia:

Vähän absurdia, vähän surreaalista ja jotain vähän pervoakin. Pankaa nimi muistiin. Soitin jopa eräälle kaverilleni, joka vähän harrastaa taiteen ostamistakin, että menisi nyt ihmeessä heti ostoksille.

***

Naapurissa Valokuvagalleria Hippolytessä oli kaksi näyttelyä. Isompi näyttely oli tosi hauska, vapautunut ja itse asiassa myös aika rajun poliittinen. Sari Vennolan (s. 1965) Paperinuket (7.–30.5.) kuvaa vanhenevia ja rypistyviä naisia ylväissä alusasuleikeissä. Hauskuudessaan myös hieno näyttely, jossa hersyvän huumorin lisäksi oli mukana arvokkuutta ja kauneuttakin (joskaan ei ehkä juuri nyt alla näkyvissä kuvissa):

Studiossa oli esillä Pietarissa syntyneen Nelli Lindholmin (s. 1967) Pietari-aiheisia kuvia, jotka jäivät kyllä minulle – juuri Pietarissa käyneellekin – täysin vieraiksi:

Mukana oli myös äänimaisemaa Pietarista. Kummallista ja tyhjänpäiväistä. Tai sitten päivän seitsemäs näyttely oli vain jo vähän liikaa. Olen pahoillani.