Liian nopee kriitikko

Kesken aamukahvin soi yhtäkkiä puhelin ja pyydetään haastattelua Kristina Isolan painokangaskuosista nouseesta kohusta. Ja enköhän minä typerys mennyt laukomaan totuuksia asiasta tuntematta sitä lainkaan. Kerroin, että kansanomaisten motiivien lainaaminen taiteessa ja muotoilussa on ihan yleistä. Enhän minä ressukka ollut lukenut lehteä enkä ollut tietoinen siitä, että kyse ei ollut anonyymistä kansantaiteesta ja sen koristekuvioiden käyttämisestä, niin kuin olin luullut, vaan silkasta toisen taiteilijan työn varastamisesta.
Onneksi puhelin soi uudestaan toisesta mediasta ja sain vähän paikattua tyhmyyttäni.
Ei pitäis olla liian nopee. Ja joskus voisi ihan vaietakin.
Että anteeksipyyntöni tästä.
Ja onneksi Isolakin tuli esiin ja pyysi anteeksi. Eiköhän elämä taas jatku.
Vaikka Metsänväki taitaakin nyt kuolla:

 

PS. Isolan erheen tekee tosi oudoksi se, että alkuperäisen maalauksen tekijä, ukrainalainen naivisti Maria Primatšenko (1908–1997) näyttää olleen varsin tunnettu ja rakastettu tekijä. 

Eiköhän Marimekon olisi nyt syytä ottaa juristi kehiin ja aloittaa omatoimisesti jonkinlaiset korvausneuvottelut Primatšenkon perikunnan kanssa.