Julkaistua 237: Suomalainen liikemies ivailee Putinille

Eilisessä Kauppalehdessä ilmestyi pikkuruinen juttuni Eero Ant-Wuorisen (s. 1952) näyttelystä Laterna Magicassa. Otsikko oli vaihtunut vähän "kauppalehtimaisempaan" suuntaan – alkuperäinen oli 'Kohteena päämies':

Suomalainen liikemies ivailee Putinille

Muovialan perheyrityksessä Plastexissa työuransa tehnyt Eero Ant-Wuorinen (s. 1952) on koko ikänsä harrastanut taidetta lähinnä rentoutumiskeinonaan, mutta hän on useammankin kerran esitellyt taiteellisia aikaansaannoksiaan laajemmallekin yleisölle.

Ant-Wuorinen on vaikeasti luokiteltava taiteilija. Hänenlaisena yritysjohtajat taitavat harrastaessaan maalata yleensä varsin klassisia aiheita – maisemia, asetelmia ja muotokuvia – ja pyrkiä lähinnä taidokkaaseen imitointiin. Ei Ant-Wuorisesta oikein ole nykykansantaiteenkaan tekijäksi, ITE-taiteilijaksi, sillä siihen liitetään usein joko tietämättömyys tai piittaamattomuus taidemaailman säännöistä ja useimmiten varsin kouluttamaton tausta.

Ant-Wuorinen on kuitenkin varsin tietoinen taidehistoriasta tyylisuuntineen ja myös nykytaiteen menosta, sillä hänen puolisonsa on ansioitunut ammattitaiteilija. Ant-Wuorinen onkin outo boheemi, joka on lähinnä ehkä luokiteltava sunnuntainykytaiteilijaksi. Hän maalaa, tekee kollaaseja ja kokeilee erilaisia sekatekniikkoja. 

Tuoreimmassa näyttelyssä Päämies suurin osa teoksista kuvaa Vladimir Putinia tavalla tai toisella irvaillen. Ant-Wuorinen on siis myös poliittinen taiteilija.

Taiteilijana Ant-Wuorinen on epätasainen – toisinaan esimerkiksi lehtimateriaalia käyttävät kollaasit jäävät aivan liian kömpelöiksi, mutta parhaimmillaan teoksissa natsaa miltei kaikki: yhtälailla kompositio, värit kuin iskevä huumorikin. Ja kokonaisoivallus on mainio: Kuinka usein sitä tulee nähtyä kriittinen Putin-taidenäyttely?

Näyttekuvia 526: Ikuisia vallankumouksellisia

Muovialan perheyritys Plastexissa uransa tehnyt Eero Ant-Wuorinen (s. 1952) on aina ollut melkoinen boheemi. Nuorempana hän piti Helsingissä älykköantikvariaattia ennen kuin siirtyi perheyrityksen myyntipäälliköksi.

Ant-Wuorinen on koko ikänsä harrastanut maalaamista, joka on hänelle yksi rentoutumismuoto. Hän piti jo antikvariaattinsa näyttelytilassa näyttelyitä, ja edellisen yksityisnäyttelynsä hän piti Laterna Magicassa vuonna 2007. Nyt hän on jälleen esillä samassa paikassa näyttelyllään Päämies (24.11.–7.12.), jossa vierailin eilen. Aiheena tässä hauskan anarkistisessa näyttelyssä on Vladimir Putin, Ant-Wuorisen ikätoveri, joka selvästikin on ottanut Ant-Wuorista pannuun:

Ant-Wuorinen on roisi ITE-taiteilija, joka osuu joskus paremmin ja joskus vähän huonommin, mutta näyttelyidea on joka tapauksessa hauska. Palaan asiaan vielä lyhyen Kauppalehden jutun muodossa. Hattua nostan, kunhan sellaisen saan taas hankittua.

***
  

Laterna Magicasta jatkoin matkaa Kumpulaan tapaamaan pitkän linjan ammattitaiteilijaa, joka on kuitenkin säilyttänyt nuoruutensa poliittisen vallankumouksellisuuden. Autotalliateljeessaan minut otti vastaan Kari Lindström (s. 1943), joka käsittelee töissään usein antikapitalistisia aiheita. Ahkerana on mies ollut, ja telineellä oli keskeneräinen iso maalaus:

Nostimme valkoviinimaljat ja juttelimme niitä näitä elämänmenosta ja taiteesta. Lindström on aina ollut poliittisesti aktiivi, eikä uhkaavasti lähenevä 70-vuotispäivä ole aktiivisuuteen mitenkään vaikuttanut. Lattialla oli valmistumassa banderolli maanantaiseen pankkimielenosoitukseen:

On pakko tunnustaa, että tällaista minä vähän ihailen.