perjantai 23. huhtikuuta 2010

Näyttelykuvia 30 & 31: Metsään meni

Muu Galleria kuuluu niihin paikkoihin, jota on syytä seurata aktiivisesti. Onneksi se on nykyään Kuvataideakatemian Galleria Fafan vieressä, niin laiskempikin katsoja pääsee helpommalla haistelemaan sitä, mitä nuorempi ja – ainakin toistaiseksi – epäkaupallisempi väki taiteen saralla tekee. Keskiviikkona 21.4. kävin katsomassa Lahdesta valmistuneen ja Paimiossa asuvan kuvanveistäjän Atte Uotilan (s. 1980) näyttelyä Metsään meni (9.4.–2.5.).


Näin vaikeaa taiteen luontesuhteen pitää nykyään olla! Ensin kaivetaan jostain kasvi, sitten tuodaan se galleriaan kasvamaan – toki kiduttamatta (tai enhän minä tiedä) ja hyvissä olosuhteissa – ja siten se viedään takaisin luontoon kasvamaan. 
No, olihan siellä muitakin maisema-aiheisia käsitteellisiä ja osin performatiivisia töitä. Olisin minä voinut ottaa galleriasta vaikka t-paidan ja lähteä omaan maisemaani sitä kuvaamaan, mutta en nyt vain jaksanut. Käsitteellisissä teoksissa on kuitenkin edes se hyvä puoli, että tekemisen sijaan voi ajatella tekevänsä. Siis ajatella tekevänsä sellaista asiaa, mitä ei ole aiemmin osannut ajatella. Parhaimmillaan vielä sellaisella tavalla ajatella, joka on ollut vähän vieras. Ja joskus voi toki tehdäkin sitä, mitä ei ole ennen tehnyt. Näiden ajatusten takia minulle jäi näyttelystä hyvä olo, vaika esimerkiksi seinään läimästyt pikkusievät epäskarpit kuvavedokset eivät avautuneet minulle lainkaan.

***

Ja taas meinasi iskeä unohdus. Kävinhän minä ennen keskiviikkoillan keskustelutilaisuutta vielä yhdessä näyttelyssä. Huhtikuun ajan Rikhardinkadun kirjaston Galleria Rikhardissa esiintyy Eija Kylliäinen (s. 1955) kuudella maalauksellaan. Ihan kelpoa jälkeä, mutta tällaista ihan kelpoa jälkeä tuppaa vain olemaan nykyään niin paljon:


Yksi ongelma on tietenkin se taiteen elitistisyden tuottama seuraamus, että julkisissa ei-galleria-tiloissa pidettävät näyttelyvät edustavat ikään kuin amatööritasoa ja näin syntyy – se vain syntyy – ikävä konteksti. Ja kuitenkin, käsi sydämellä, mikä olisi parempi paikka näyttää isolle joukolle kulttuuritahtoista yleisöä taidettaan kuin juuri kirjaston näyttelytila? Maailma ei todellakaan ole vielä valmis.

1 kommentti:

  1. Pari vuotta sitten näin unen, jossa minulle tarjottiin näyttelyä Lahden Kaupunginkirjastossa. Kieltäydyin kutsusta koska vanhan kotikaupunkini sinänsä hienon kirjaston "näyttelytila" on maalausteline jossa lukee "kuukauden taulu" varashälytinporttien kupeessa.
    Jotenkin unenomaisesti kuitenkin teleportin kautta sitten näinkin uudistuneen kirjastogallerian joka näytti Pariisin Marian Goodman gallerialta. Olin shokissa.
    Vitutti, että olin kieltäytynyt.
    No joka tapauksessa, siitä asti olen miettinyt, että kuinka pienellä vaivalla saisi joihinkin julkisiin tiloihin kelvon galleriatilan, ilman että ilmassa leijuu kulttuurikirppiksen katku. Esimerkiksi uutta kirjastoa rakentaessa, olisi kai ihan mahdollista piirtää aivan oikea pieni galleria rakennukseen. Ei olisi varmastikaan ihan kauhean kallista. Eikä sitten tarvitsisi ripustaa siimoilla tai nuppineuloilla töitä johonkin ilmoitustauluille. En kyllä tiedä rakennetaanko kirjastoja. Ja vanhoihin kusenkeltaisiin kirjastoihin ripustaessa tulee aina vähän semmonen kerho-olo. Tai sitten Berlusconin hengessä voisi tietysti ajatella, että laittaisi töitään esille vain huippugallerioihin ja museoihin.

    VastaaPoista