Robotti tekee taidetta
Argentiinalaissyntyisen, Kuvataideakatemiassakin opiskelleen Axel Straschnoyn (s. 1978) ja työryhmän robotiikkaa ja taidetta yhdistävän näyttelyn pitäisi kaiken järjen mukaan olla kansainvälinen sensaatio, mutta siellä se vain tapahtuu miltei itsekseen Savion seisakkeen kupeella – vailla sitä ihmettä, että puolen tunnin junamatkan myötä paikalle rynnisi koko pääkaupunkiseudun nykytaideväki.
Siellä se todella tapahtuu itsekseen, sillä näyttely Kuinka rakentaa astianpesukone? on kahdesta robotista koostuva kokonaisuus, jossa toinen esittää taidetta toisen sitä vastaanottaessa. Robotiikkaan on kuitenkin yhdistetty kompleksinen tekoälyprosessi, joten jähmeän koreografian sijaan on käynnistynyt prosessi, jonka tuloksia emme edes vielä tiedä. Vastaanottaja osaa esimerkiksi hämmästyä, kiinnostua tai pitkästyä – ja se osaa myös esittäjälle asian ilmaista. Esittäjän pitää siten miettiä sitä, miten pitää vastaanottajan kiinnostusta yllä, jottei se vaipuisi silkkaan välinpitämättömyyteen. Näinhän me toisinaan teemme taiteen vastaanottajina pienen vilkaisun jälkeen: ”Ai tää on taas tätä.” Straschnoy sai kutsun vuona 2008 systeemitutkija Paul Scerriltä tulla pittsburghilaiseen Carnegie Mellon -yliopistoon. Lopulta seitsemän robotiikantutkijan työryhmä lähti testaamaan ajatuksia käytännössä. Herääviä kysymyksiä on tietysti monenlaisia. Voiko esimerkiksi robotti tehdä aidosti ihmistä kiinnostavaa taidetta? Sitten on tietenkin se yksi hauska kysymys: ”Se muuten esiteltiin silloin aikoinaan Keravalla. Olitko sinä siellä?”
Paul Scerri ja Axel Straschnoy (oik.).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti