sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Arkkitehtuuria 5 & Näyttelykuvia 35 & Virossa 11: Pikkukaupungissa

Eilisen päivän vietin sattuneesta syystä matkaoppaana Virossa. Ryhmässäni oli nelisenkymmentä libristiä. Matkustimme paikallisjunalla Keilan 10 000 asukkaan pikkukaupunkiin, Tallinnasta kaksikymmentäviisi kilometriä länteen. Kun ihailimme 1956 valmistunutta kulttuuripalatsia, paikallista stalinistisen arkkitehtuurin helmeä ja nykyään viimeisen päälle kunnostettua "kermakakkutaloa" – näinkin Virossa sanotaan – päätin spontaanisti tehdä testin.


Pyysin niitä, joiden mielestä se oli "hieno", nostamaan kätensä pystyyn. Paria lukuunottamatta kaikki nostivat kätensä. Sitten pyysin niitä, joiden mielestä se oli "mautonta kitschiä", nostamaan kätensä. Muutama käsi nousi, mutta yksi vastaajista kuului aiempaankin joukkoon. Hänen mielestään se oli "sekä hieno että mautonta kitschiä". Näin minullekin muuten on käynyt – varsinkin viime aikoina, kun olen ryhtynyt keräämään moisia rakennuksia valokuvaamalla. Osa niistä on nimittäin myös tuomittu aika nopeasti häviämään, kuten Tallinnan elokuvatyöntekijöiden talo Narvan maantiellä.
Kävimme myös sisällä, jossa tutustuimme juhlasaliin. Yläkerrassa oli paikallinen koululaisten näyttely ja alakerrassa talolla toimivan taidekerho Sirlettin näyttely, jossa oli sekä aikuisten että lasten piirustuksia ja maalauksia. Alla 12-vuotiaan Riin Maiden akryylilla ja guassilla toteutettu omakuva, jossa on tutkittu valokuvan käyttöä ja sävyjen kanssa pelaamista maalauksen pohjana. Ei huono:


Sitten jatkoimme matkaa Keilan keskiaikaiselle kivikirkolle, joka on Harjumaan suurin keskiaikainen maaseutukirkko. Kirkollakin minua vielä pohditutti stalinistisen arkkitehtuurin outo viehätys. Jos se on ikään kuin anakronistista, niin miksei sitä ole muutkin kertaustyylit – muun muassa Helsingin empirekeskusta? Ja entä sitten sekatyylit? Keilan keskiaikaisessa kirkossakin on goottilainen torni 1850-luvulta. Mikä keskiaikinen kirkko se muka on?


Mutta sympaattinen kirkkohan se toki on. Ja sisällä on muuten hieno 1630-luvun restauroitu alttaritaulu, jonka me myös näimme.
Mutta voi sitä visuaalisen kulttuurin kirjoa! Keskusaukion bussipysäkin katoksesta spottasin vielä ennen lähtöämme Keilan lähellä sijaitsevan Leholan baarin tyttöjen illan mainoksen:


Vielä ehtii. Tapahtuma on nimittäin 7.5. Yhtä helposti ja halvalla sinne pääsee Helsingistä kuin vaikkapa Tampereelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti