Hans Rosenström (s. 1978) on Helsingissä ja Tukholmassa työskentelevä sangen kiinnostava taiteiija, joka tilan installoijana on jollain lailla sukua Markus Kåhrelle (s. 1969) mutta ehkä vieläkin minimalistisempi. Hänen näyttelynsä Flyktpunkt Galleri Sinnessä (4.–22.12.) koostuu lähinnä pelkästä galleriatilasta ja siihen upotetusta liikkeentunnistintekniikasta, valosta, äänestä ja yhdestä peilistä.
Rosenström itse kertoo intentioistaan näin: "Galleria Sinnessä minua kiehtoi käyttää lähtökohtana tilan ja talon arkkitehtuurin tarjoamia mahdollisuuksia ja päätin palata ajatukseen joka minulla käynyt mielessä useaan otteeseen; että jokainen meistä vaikuttaa ympäristöönsä omalla läsnäolollaan, riippumatta hakeeko sitä aktiivisesti tai ei. Kaikki on ohimenevää ja lopulta kaikki sekoittuu toisiinsa."
Liekö eilen sitten syy se, että olin juuri ollut viereisessä talossa uimassa ja varsin fenomenologisesti alasti polskimassa ja saunassa hikoilemassa ja kuuntelemassa vanhojen äijien juttuja ja suihkun alla lotraamassa, mutta tämä galleriakokemus jäi minulle nyt vain teennäiseksi ja ylen vieraaksi:
Oikein hävettää. Yhtään en haluaisi tällaista epä-älyllistä gonzoa kirjoittaa. Mutta näin siinä vain kävi. Menin ostamaan kahvipullan ja kotiin keittämään vahvat kahvit, enkä ollut taidepäällä lainkaan. Intuitioni kuitenkin sanoo, että Rosenström on tekijämies. Vika on siis nyt minussa.
Tämä aito häpeämättömästi taiteen valtameressäkin alastomana polskuttava Kantokorpi omine rehellisine mielipiteineen jatkakoon kroolaamistaan. On niin kiva lukea näin miehekästä tarinaa jossa katsotaan kriittisesti sisäänkin päin. Kiitos Otso!
VastaaPoistaPuksukin heittää ylämummon.