Viime viikon keskiviikkona kävin Suomen valokuvataiteen museolla neuvottelemassa tulevasta näyttelystä – olen nimittäin kokoamassa Martti Jämsän (s. 1959) kanssa sinne suurta polaroidnäyttelyä vuodeksi 2013.
Projektitilaan oli tullut uusi näyttely, jonka kävin katsastamassa.
Mikko Kuoringin (s. 1977) näyttely Turn the Light (4.5.–5.6.) koostuu kahdesta suuresta, vastakkaisesta videoprojektiosta, jossa kaksi valonheitintä käännetään vuoroin metsää, vuoroin katsojaa kohti. Tiedotteessa sanotaan: "Teos on konkreettinen tulkinta zenbuddhalaisesta lauseesta 'Turn the light around and shine it back', millä tarkoitetaan sisäänpäin kääntymistä ja tietoisuutta, joka valaisee havaitun maailman. Mikko Kuoringin teoksessa valojen kääntyminen on hidasta ja loputonta, jatkuvuudessaan unenomaista ja meditatiivista. Taiteilijan sanoin teos on kuva valosta, valon kuva."
Näinhän se sitten oli, mutta ilman ohjeistusta en olisi tätä buddhalaiskytkentää välttämättä hiffannut, joten teos sai minut myös mietteliääksi. Näin se nykyään tuppaa olemaan: kuva itsessään ei usein tunnu riittävän ikään kuin riittävän tai tyydytävän katsomiskokemuksen syntymiseksi. Taide ei ole ihan helppo asia – mutta ei kai sen sitten pidäkään olla.
Ihan hieno näyttely, mutta ei kuitenkaan aivan vavahduttava. En siis varsinaisesti valaistunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti