torstai 16. toukokuuta 2013

Guggenheim Helsinki 29 & Helsingin taidemuseon johtokunta 2: Guggenheim ja lievä taisteluväsymys

Enpä olisi tätä odottanut. Guggenheim on palannut takaisin. Kirjoitin 28 Guggenheim-aiheista postausta blogiini ajalla 27.11.2011–4.6.2012. Ja nyt vuoden kuluttua pitäisi taas jatkaa siitä, mihin jo lopullisen tuntuisesti jäätiin. Olen juuri rakentanut kaksi viikkoa Kipinä-näyttelyä (12.5.–15.9.) Fiskarsiin ja viikonloppuna lähden viikoksi rakentamaan Vaivaisukot Kerimäellä -näyttelyä (25.5.–31.8.) Kerimäelle. Ei siis oikein tunnu olevan sen paremmin aikaa kuin energiakaan käydä Guggenheim-taistoon uudestaan.
Journalistisesti katsoen kuitenkin vähän harmittaakin, sillä olin saanut vuodon Guggenheimin uudesta viriämisestä kolme päivää ennen YLE:n uutisointia ja olin jo alkanut kerätä materiaalia juttua ja siten myös pientä skuuppia varten, mutta en vain ehtinyt, koska olin juuri paniikkivaiheessa toimittamassa Vaivaisukkojen paluu -kirjaa ja hätäilemässä viimeisiä hetkiä ennen painoon menoa. En edes ehtinyt soittaa suunnittelemiani puhelinsoittoja. Näin siinä joskus käy.
Annoin kuitenkin keskiviikkona Radio YLE 1:n Kultakuumeelle lyhyen haastattelukommentin Guggenheimin paluusta Osku Pajamäen ja kuvanveistäjä Markus Kåhren (s. 1969) kommenttien perään. Tästä linkistä voitte kuunnella kommentimme – heti ohjelman alkuun.
Mutta vakavasti ottaen: ei tässä auta tuntea mitään taisteluväsymystä. Helsingin taidemuseon johtokunnan varapuheenjohtajan ominaisuudessa olen itse asiassa varsin loukkaantunut sekä johtokunnan että itseni puolesta siitä demokratiavajeesta, jonka juttu taas paljasti. Johtosäännön mukaan "Helsingin taidemuseon johtokunta ja sen alainen Helsingin taidemuseo vastaavat kaupungin kuvataidepolitiikasta". Tätä taustaa vasten se, että virkamiehet – valitettavasti ja todennäköisesti myös meidän lähin henkilömme kaupungin johdossa eli apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen – ovat olleet tietoisia tästä lobbauksesta jo helmikuusta lähtien eivätkä ole hiiskahtaneetkaan mitään asianmukaisille tahoille, on varsin vastenmielistä. Lupaankin nyt tässä, että en aio jättää asiaa silleen. Helsingin Sanomien Vesa Sirénin tämänpäiväisen kolumnin mukaan kaupungin taidemuseo aiotaan tällä uudella kierroksella jättää sivuun. Sirén tekee kommentissaan itse asiassa pahan virheen. Jos johtokunta ja museo "vastaavat kaupungin kuvataidepolitiikasta", täytyy sen myös tarkoittaa jotain. Ainoastaan siinä tapauksessa, että uusi Guggenheim aikoisi sisällyttää toimintaansa vain designin ja arkkitehtuurin, voisi Helsingin taidemuseo jäädä sivuun. Muussa tapauksessa sen ja johtokunnan tehtävä – itse asiassa määrätty velvollisuus – on ottaa kantaa asioihin! Tästä aion pitää kiinni. 
Palaamme siis varmaankin asiaan. Seuraava johtokunnan kokous on muuten 28.5.


Onko kyse vain yllä olevan miehen arvovaltatappion jälkikuohuista tai kyltymättömästä monumentinhimosta? Kuka muu virkamies on ollut asiassa aktiivinen? Mikä on Guggenheimin halun syy? Onko yksityistä rahaa löytynyt jostain? Vastauksia saamme odottaa vielä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti