[Julkaistua 454 & Guggenheim Helsinki 40:] Mitä jos vallattaisiin museo?

Tätä ei nyt sitten varsinaisesti julkaistu, mutta julkaisen sen nyt tässä. Kirjoitin toissa sunnuntaina Helsingin Sanomiin mielipidekirjoituksen, ja maanantaina siitä pyydettiin kolmanneksen lyhyempi versio, joka mahdollisesti julkaistaisiin. Eivätpä nuo sitten näköjään halunneet julkaista sitä lyhyempääkään, joten laitan alkuperäisen pitkän tähän: 

Mitä jos vallattaisiin museo? 

Helsingin kuvataidemaailma elää jännittäviä aikoja. Guggenheim haluaa tänne miltei epätoivoisesti, Amos Andersonin taidemuseo laajentaa kaupunkitilaan, taiteilijavetoinen Checkpoint Helsinki hamuaa isoa roolia kaupungin taide-elämässä…  

Helsingin taidemuseo on ollut kuin Ruususen unessa. Viime vuosi kului Guggenheim-suunnitelmien kupeessa melkoisessa ahdingossa, tämä vuosi uuden johtajan valinnassa ja ensi vuonna Tennispalatsi menee pitkäksi aikaa kiinni, kun Kulttuurien museolta vapautuvia tiloja aletaan remontoida. Laajemmat tilatkaan eivät poista sitä tosiseikkaa, että museo jää Tennispalatsin toisessa kerroksessa kuin piiloon sivuparvelleen. 

Helsingin taidemuseon tilaongelmat ovat muutenkin – museo ei ole pelkkää näyttelytilaa – Meilahden museotilasta luopumisen jälkeen käyneet melkoisiksi. Uhkana on huonojen väliaikaisratkaisujen kierre. 

Kaikki ongelmat – myös ilmeinen imago-ongelma ja oman profiilin löytäminen – olisivat itse asiassa helposti ratkaistavissa tavalla, joka antaisi vielä mahdollisuuden nousta suoraan pohjoismaisen ja balttilaisen museomaailman huipulle. Mitäpä jos kaupunki antaisi museolle kunnon resurssit – ja epäilemättä myös suhteellisen edullisesti? Ratkaisu olisi yksinkertainen: Annetaan koko Tennispalatsi Helsingin taidemuseon käyttöön! 

Tennispalatsi on tavattoman hieno rakennus, ja se sijaitsee aivan keskeisellä paikalla – myös keskeisellä taidepaikalla Kiasman, Amos Andersonin taidemuseon ja Helsingin Taidehallin välittömässä läheisyydessä. Rakennuksesta ja sen sisällöstä luulisi olevan helppoa tehdä myös merkittävä matkailukohde, jopa Pohjoismaiden ja Baltian hienoin taidemuseo. 

Olen juuri vieraillut Tallinnassa uudessa merimuseossa, ja siellä mahtavan holvi- ja kaaritilan uusiokäytön mahdollisuuksia oli käytetty taidokkaasti tuottamaan sellaista elämyksellisyyttä, jota nykymuseoilta tunnutaan odotettavan. Tennispalatsi tarjoaisi nyt hyödyntämättömät mahdollisuudet aivan samaan.
Nykyisistä rakenteista voisi säilyttää osan ja tehdä museosta myös merkittävän videotaiteen Mekan. Joissain saleissa voisi pyörittää nonstopina suomalaista videotaidetta – yhteistyökumppaneita varmaan löytyisi: AV-arkki, Muu ry., Kuvataideakatemia… Jossain salissa voisi pyörittää kattavaa kuvataidedokumenttien ja alaan liittyvien elokuvien jatkuvaa sarjaa.
Museon ohjelma voisi monipuolisten tilojen ansiosta olla henkeäsalpaavan runsas, galleriatoimintaakin voisi Kluuvin gallerian lisäksi lisätä useammallakin tilalla. 

Katutason liiketilat voitaisiin vuokrata erilaisille kulttuuriyrityksille. Mukana voisi olla hyvä taidekirjakauppa, hyvä taidelainaamo, vaihtoehtoisia pikkupuoteja ja tietenkin ravintola, josta kehittyisi kuvataidealan kohtaamispaikka. Ideoita varmaan syntyisi.
Mitä jos tehtäisiin Tennispalatsista leffapalatsin sijaan taidepalatsi vailla vertaa? 

Otso Kantokorpi
Taidekriitikko, Helsingin taidemuseon johtokunnan varapuheenjohtaja (vas.), Helsinki

***

Kuten kollegani Kirsikka Moring totesi osuvasti viimeviikkoisessa joutavanpäiväisessä Taiken järjestämässä Guggenheim-keskustelutilaisuudessa, johon saatan palata jos viitsin tai jaksan: "Meilläkin on unelmia!"